Great Barrier Reef & Cairns

Koska on jo marraskuu, aattelin vihdoin ja viimein kertoa aussiajan viimesestä reissuosiosta. Tätä edeltänyt stoori löytyy tästä.

Saavuttiin Saran kaa Cairnsiin pitkän bussiyön jälkeen aikasin aamulla. Ei päästy sillon vielä meidän hostelliin kirjautumaan, joten chillattiin auringonnousun aikaan puistossa ja kateltiin ohi juoksevia aamulenkkeilijöitä. Meidän hostelli oli nimeltään Flying Monkeys ja se osoittautu mun aussiaikoijen kamalimmaksi hostellikokemukseksi. Pääsääntösesti kaikki aikasemmat hostellit oli ollu suht siistejä ja asiansa ajavia, mut apinahostelli oli nimensä mukanen. Toki se oli halvin ja hyvällä paikalla, mutta se likasuus, haju ja kaikki oli kyllä niin hyihyihyi. En menisi enää ikinä, enkä suosittele kenellekkään muullekaan. Vietiin aamulla kamat huoneeseen, kävin heittämässä pienen aamulenkin ja sen jälkeen vietettiinki melkein koko päivä Cairnsin laguunilla. Bookattiin myös seuraavalle päivälle retki suurelle valliriutalle ja saatiin kyllä superhyvä päivän diili Peterspanilta. Päästiin seilaamaan Ocean freen pienellä purjeveneellä n.10 hengen porukalla, saatiin superhyvää ruokaa,päästiin snorklaamaan, käymään Green Islandilla ja bonuksena saatiin laitesukelluskokeilu ja molemmille päiväksi käyttöön vesikamerat. En nyt just keksis parempaa paikkaa kokeilla laitesukellusta kun iso valliriutta 8)

Tosin tuolla reissulla oli muutama mutta-kin mukana. En oo nimittäin ikinä pelänny niin paljon merta kun tuon päivän aikana. Olin pariinkin otteeseen aivan varma että me hukutaan, joudutaan haiden ruuaksi tai kuollaan sinne. Matka Cairnsista kesti parisen tuntia paikkaan minne ankkuroiduttiin ja päästiinkin heti snorklailemaan hetkeksi, mutta pian saatiin sit alkaa valmistautua laitesukellukseen. Saatiin matkan aikana briiffausta veneen crewilta et miten toimia yms, ja koska ei oltu kumpikaan tosiaan aiemmin kokeiltu tota niin oli vähän jännitystä ilmassa. Se jännitys alko muuttua mulla peloksi siinä vaiheessa kun päästiin veteen painava happipullo selässä ja yritettiin nopeesti opetella miten pitää hengittää. Harjoteltiin veneen vieressä aluksi ja se hengittäminen tuntu ihan hullun vaikealta ja lisäksi mun laseihin meni vettä aina kun yritin mennä syvemmälle. Meinasin jo luovuttaa, mutta jossain vaiheessa se homma alko sitten sujua niin lähettiin tutkimaan meren pohjaa, niin että meidän ohjaaja tais pitää koko ajan meidän käsistä kiinni.. :D Onneksi. Oltiin sukellettu ehkä minutti tai pari ja mun lasit alko taas täyttyä vedellä ja korviin sattu niin paljo että teki mieli itkeä. Se lasien tyhjentäminen tuntu aluksi niin järkyttävän kamalan pelottavalta että olin ihan varma et kuolen sinne ja yritinki näyttää meidän ohjaajalle et haluan pois sieltä, mut hän vaan yritti näyttää mulle merkkien avulla et tyhjennä ne lasit ja tasaa korvien paine. Alun ongelmien jälkeen homma alko toimia ja nähtiinkin nemoja, kilppari ja vaikka mitä muita hienoja fisuja! Olin niin proud of myself kun tultiin takasin paatille, koska ylitin itteni enkä luovuttanu! Tää oli mulle once in a lifetime -juttu, sukeltajaa musta ei nimittäin tuu, oli se nimittäin kuitenkin sen verran pelottava kokemus:D

pari haita kiersi meidän paattia, kuulemma ihan normaalia...:D

Sukeltelun jälkeen päästiin pienemmällä paatilla tutkimaan Green islandia, "coral cayta" .Tuolloin oli jo tosi kovat aallot ja näytti siltä että kohta alkais kunnon myrsky, ja saatiinkin mukavasti kaikki aallot sinne pikkupaattin. :D Saarelle päästyä aurinko kuitenkin paisto kun tilauksesta melkein koko sen ajan mitä sielä vietettiin. Kierreltiin ympäriinsä ja räpsittiin kuvia ennenkö lähdettiin takasin purjeveneelle ja snorklaamaan.

Päästiin tosiaan snorklailemaan vielä ennenkun lähdettiin takasin Cairnsia kohti ja mä snorklailin loppuajan pelastusliivi päällä, koska se tuntu paljon turvallisemalta sillä tavalla :D 

Paluumatka maihin olikin sitten taas oma tarinansa. Hirveessä myrksyssä  yli 2h purjeveneellä ei kuulu elämäni tähtihetkiin, olin niin varma että se kaatuu ja me jäädään sinne keskelle avomerta haiden syötäväksi. Ihan totta, en oo eläessäni pelänny niin paljo. Musta ei varmaan tule siis myöskään purjehtijaa :D Istuttiin aluksi sillä puolella mikä oli lähempänä vettä ja saatiinkin sitä vettä sen verran niskaan että istuttiin hyvin pian koko porukka paatin toisella reunalla. Aluksi crew tyypit vielä vitsaili koko asialla ja kerto tälläsiä lohduttavia juttuja kuten että "ei olla ikinä oltu näin kovassa myrskyssä" yms muuta hauskaa.. :D Mutta voi sitä onnen määrää kun satama alko näkyä ja päästiin ku päästiinki maihin! Lähdin iltapäivällä vielä lenkille ja mulla vaan pyöri päässä, niikun pyöri melkein seuraavat kaks viikkoa. En tiiä minkä kumman merisairauden sieltä sitten sain :D 

Seuraava ja viimenen Cairns-päivä oli sadepäivä, ja kun arskaa ei päästy ottamaan (ei sitä kyllä siinä vaiheessa enää oltas tarvittukaan) niin meitsi vuokras neljäksi tunniksi pyörän ja lähin polkemaan ilman mitään tiettyä määränpäätä. Päädyin sitten tieopasteiden ohjaamana Crystal Cascades vesiputouksille. Se oli ihan nätti paikka, josta mun sumuiset kännykkäkuvat ei kyllä paljon kerro. Sen jälkeen pyöräilin vielä Cairnsin botanic gardeniin ja siinä se aika sitten menikin. Illalla oli kevyt väsy ja seuraavana aamuna sit lennettiinkin takas Brissyyn. Olin kotona päivän ja maanatai aamupäivänä sanoin heipat parhaalle hostperheelle ja ihanalle kodille. Tästä kaikesta on siis jo yli puoli vuotta, mut se tuntuu vieläkin niinkun eiliseltä. Mulla on aivan hullun kova ikävä takasin, ehkä vielä joku päivä.  <3 

-Helena

vuosi

22.9.2014 Satoi. Sanoin heipat Suomelle ja lähdin tähänastisen elämäni parhaalle seikkailulle maailman toiselle puolelle. En tiennyt yhtään mitä oli edessä, enkä silloin olisi voinu kuvitellakaan mitä kaikkea upeeta pääsen kokemaan.

22.9.2015 Kirjoitan tätä tekstiä ensimmäisessä omassa asunnossani, syysflunssan ja silmätulehduksen kourissa. Sataa. Elämää Tampereella on takana vajaa kuukausi ja fyssari-opinnot on jo täydessä vauhdissa. Itseasiassa niin kovassa vauhdissa, etten tiedä kuinka perässä pysyis.

"...in the end we only regret the chances we didn't take"

-Helena

Aupairiksi Australiaan?

Jos sielä ruudun takana on joku joka suunnittelee tai haaveilee lähdöstä ausseihin aupairiksi, niin täältä tulis nyt mun kokemuksia ja muutama vinkki tuohon prosessiin!

1. Luo profiili aupair-sivustolle ja/tai liity fb-ryhmiin

 Aupairworld.com ja bestaupairs.com on parhaat, Aupairworldia käytin ite enemmän ja lähes kaikki aupairkaveritkin oli löytäny perheensä sieltä, mutta mun perhe löyty lopulta tuolta bestaupairs-sivustolta. Molemmat sivustot on perheille maksullisia (jos en aivan väärin muista), mut aupaireille ilmasia. Sen takia ne on kyllä ihan turvallisia ja erittäin helppokäyttösiä.

 

Profiiliin kannattaa laittaa vähintään yksi kuva lapsen/lasten kanssa ja pari muuta edustavaa kuvaa, esim. mulla oli joku yo-kuva. Kerro itestäs, siitä miks haluaisit aupairiksi, miks rakastat lastenhoitoa ja omista harrastuksista, Mun perhe kerto et he valitsi mut mm. sen takia kun olin niin sporttinen ja he halus taaperolleen aktiivista seuraa, eikä mitään tv:n tujjottajaa. Suosittelen siis kaikkia urheilullisia korostamaan urheilullisuuttaan :D  Tai sama jos esim. on tosi musikaalinen, niin kannattaa korostaa sitä niin löytyy helpommin omanlainen ja itelle sopiva perhe. Mä en varmasti olis viihtyny missään sellasessa perheessä jossa olis vaan katottu tvtä kaiket illat ja syöty epäterveellisesti. Kun kertoo omista kiinnostuksen kohteistaan niin löytää itelleen sopivan :-)

FB-ryhmiä aupaireille löytyy joka kaupungista oma, laittaa vaan  hakuun esim Brisbane aupairs. Koko aussien alueelle on ainakin aupairs in Australia ja tais olla jotain muitakin. Jos haluaa perheeseen, missä esim toinen vanhempi on suomalainen, kannattaa kysellä paikkoja australian suomalaiset ryhmässä. Noissa ryhmissä näkee tosi paljon ilmotuksia niin aupaireilta kun perheiltä, et sinne vaan oma julkasu johonkin ryhmään ja pieni esittely itestä niin voi sitäkin kautta löytyä perhe!

2. Perheen etsintä 

Perheille kannattaa lähettää viestejä paljon! Lähetin viime kesän aikana varmaan 50 eri perheelle viestejä. Niissä oli yleensä samanlainen pohja, mut muokkasin sen aina sopivaksi aina joka perheelle. Ekan viestin ei tarvi olla mitenkään pitkä, kuhan ilmasee kiinnostuksensa, antaa sähköpostiosotteen ja kertoo vähän itestään. Bestaupairs sivustolla pysty ennen viestien lähettelyä lisäämään perheitä suosikkeihin ja se näky sit perheelle ja perheet pysty tehdä samoin myös aupaireille. Mun perhe oli laittanu mulle sen pyynnön ja sen jälkeen vaihdettiin sähköposteja ja sovittiin skypettelyn ajankohdat.

3.Skype

Ilman skypepuhelua en todellakaan suosittele suostumaan mihinkään perheeseen aupairiksi! Sen puhelun aikana kyllä näkee aika hyvin onko se perhe itelle sopiva. Mä puhuin skypessä about 5 eri perheen kanssa. Eka puhelu jännitti hulluna ja englanti oli kyllä aikamoista sössöstystä, enkä lopulta sit edes päätyny siihen familyyn. Muistan vieläkin ekan skypepuhelun mun perheen kanssa, se meni aivan nappiin ja olin sen puhelun jälkeen aivan innoissani et sinne mä haluan! Sen kyllä tietää kun oikea kolahtaa :D

Oon kuullu et monet aupairkaverit on sopinu vaan skypessä ja sähköpostissa kaikesta palkasta, työajoista yms. mutta mun hostmama oli kyllä hoitanu asiat äärimmäisen hyvin. Skypepuhelun jälkeen hän vielä pyysi referencejä entisiltä työnantajilta ja lähetti heille emaililla muutamia kysymyksiä musta. Lisäks mä lähetin kopioita mun todistuksista, laitoin niihin käännökset toki mukaan. Hostien puolelta tuli vielä mullekin sellanen heidän suositus, missä heidän kaverit oli kertonu heistä. Sain siis todella luottavaisin mielin mennä sinne, mut en tiedä ketään muuta aupairkaveria kellä olis ollu näin, mut silti ollu todella hyviä perheitä, että ei se sitä tokikaan aina vaadi.

Ensimmäiseen skypeen kannattaa varautua niiinkun työhaastatteluun, koska sellanenhan se periaatteessa on. Ite puhuin vielä pari kertaa senkin jälkeen hostien kanssa ennenkun lähdin matkaan. Löysin perheen muistaakseni heinäkuun puolessa välissä ja lähdin suomesta syyskuun lopulla. Olin siis kohtalaisen ajoissa, mut tiedän aupaireja jotka on löytäny perheen melkein puolikin vuotta aiemmin! Ja yks kaveri löysi taas viikkoa aiemmin ennenkun lähti, et ei se oo niin justiinsa.

Mitä sit kannattaa kysyä ja ottaa huomioon? 

Ensimmäisenä lapsien määrä ja ikä. Aupairit jakautuu aikalailla siinä mielessä kahtia, et ne joilla on kouluikäsiä niin on töissä aamut, päivät vapaalla ja illat taas töissä. Sit toiset, like me, taas on päivät töissä ja illat vapaalla. Hatunnosto niille joilla on molemman ikäsiä muksuja hoidettavana! Mä en olisi parempaa voinu saada kun maailman sulosimman 3v pojan. 3-vuotiaat on suht helppohoitosia, ainakin tää mun napero. Ei tarvi säätää vaippojen yms kanssa ja on niin ihanan sulosia sinisilmäsiä. Toki meidänkin talossa itkua kuultiin moneenkin otteeseen ja kiukkupäivinä ei ollu kellään kivaa, mut ne kuuluu asiaan ja niistäkin selvittiin. Varsinki yhden lapsen kanssa se oli easya, jos vertaan niihin keillä on enemmän hoidettavia. Jostain oon joskus lukenu et ei  haluais yhden lapsen perheeseen sen takia kun se lapsi vaatis kaiken sun huomion all the time. Mun tapauksessa toi ei kyllä pitäny yhtään paikkaansa, poitsu osas kyllä leikkiä itekseen sillon ku mua sattu väsyttään ja tosi usein oltiin playdateilla mitkä on aupair-arjessa parhautta. Playdate seuraa löytyy aina, ainakin brissystä.

Työajat, tehtävät ja palkka aka pocket money

Brissyssä aika tavallinen aupair-palkka oli 200 dollaria/viikkoa paikkeilla, niin mulla kun monilla muilla. Sen lisäks saa kuitenkin asua perheen katon alla, syödä heidän ruokiaan ja ajaa autoa. Auton käytöstä kannattaa myös kysyä! Jotkut perheet ei anna aupairien ajella, mut mä sain käyttää ihan all the time, koska se oli vähän niikkun "mun auto" vaikka hostisän olikin. Työajat ja tehtävät taas riippu lapsista ja vanhempien töistä. Mun työviikko oli ma-to ja työaika oli n. 7am-5.30pm alkuaikoina kahtena päivänä viikossa ja loppuaikoina yhtenä päivänä viikossa. :D Juu tiedän, elin aika easy lifee. Vein taaperoa päiväkotiin alkuaikoina siis keskiviikkosin ja torstaisin, ja kun päiväkoti vaihtu lähipäiväkotiin niin myös tiistaisin. Joskus mulla oli myös perjantaisinkin töitä, mut sain aina kuukauden vaihtuessa sellasen kalenterin missä oli aina työt ja vapaat. Joskus tein enemmän ja alkuaikoina ärsyttikin kun en saanu mitään ekstrapalkkaa vaikka siitä oli sovittu sopimuksessa, mutta hostäitin raskaus pisti munkin kalenterit uusiksi ja sain niin tajuttomasti vapaata  mun viimesimpinä kuukausina et ei paljo haitannu enää sillon. Ja sillon puhuttiinkin hostmaman kanssa et molemmat vaan joustaa aina välillä. Mulla oli kyllä aika huippuhyvä työ/palkkasuhde.

meidän perfecto takapihan näkymä

Tehtävistä kannattaa ehdottomasti sopia etukäteen niin ei tuu erimielisyyksiä. Toki kannattaa ottaa huomioon että sä asut aupairina heidän talossaan joten on suotavaa  et välillä autat omalla ajallakin omaalattoisestikin esim. tiskikoneen täyttämisellä yms pikkuhommalla. Siivoamisosuudesta kannattaa myös sopia. Mulla oli niin tarkat ohjeet siivouspäivälle et niistä ei jääny epäselvyyksiä. Jos hoidettavia muksuja on useampi niin mikään isompi siivoaminen tuskin kuuluu sillon aupairille, tarkotan lattianpesua yms. muuta mukavaa mitä meikä teki once every week. Myös siitä mitä lasten kanssa tehdään, mitä ne syö, tarviiko kokata jne. kannataa jutella. Luojan kiitos mun ei tarvinnu kokata :D 

Skypestä vielä se et kyllä sen oikean perheen itelle sieltä tunnistaa. Sit kun synkkaa niin synkkaa eikä siinä sen kummempaa. Toki sitä ei koskaan tiedä millasta se elämä sielä perheessä sit oikeesti on, mut kovin paljon pieleen ei voi mennä jos skypeistä jää hyvä mieli.

Sijaintiakin kannattaa miettiä. Ensinnäkin minne päin Australiaa ja toisekseen et minne päin kaupunkia. Aussit on aikas valtava maa ja etäisyydet on hullun pitkiä. Kaupunkina Brisbanea voin suositella erittäin lämpimästi aupaireille, mut sekin on valtava city, esim yhdeltä kaverilta joka asu myös brissyssä kesti puolitoista tuntia junalla meille. Mun piskuisesta Ormistonista kesti tunti junalla kaupunkiin, mut ei se mua haitannu, koska elämä pyöri arkena hyvin siinä Clevelandin alueella. Se seutu on mun mielestä brissyn näteintä asuinaluetta, mut aupaireja suosittelen tsekkaan et juna-asema löytyy kodin läheltä. Esim Victoria pointilta kestää aika törkeen kauan kaupunkiin, kun siel ei oo juna-asemaa. Jos sinne cityyn nyt siis haluaa usein, Sielä usein sitä häppeninkiä kuitenkin on.  Brissy kaupunkina on siinäkin mielessä loistava, et läheltä löytyy loputon määrä kivoja viikonloppu visiittikohteita. Gold Coastille ajo meiltä 45 minuuttia, pohjospuolella on Sunshine Coast. Ympärillä on vaikka ja kuinka upeita kansallispuistoja ja maisemia. Brisbanea halkoo joki, jonka varrella on maailman ihanin laguuni alue Southbank. Brisbane on aika timanttikaupunki aupairille. Säitäkin kannattaa miettiä. Brisbane vie voiton mun mielestä siinäkin muista. Kesällä oli kyllä toisinaan hullun kuuma, mut se kuuluu asiaan kun ausseissa ollaan. Alempana ausseissa olevissa Sydneyssä, Melbournessa ja Canberrassa on huomattavasti viileempää mut lämmin niissäkin on kesällä. Ja kesällähän nyt tarkotan siis aussiajan kesää, mikä suomessa on talvi. Talviaikaan sieläkin voi olla kylmä, mut sekin riippuu toki paikasta.

4. Viisumi, lentoliput ja muut paperiasiat

Kun the oikea perhe on löytyny niin ei muutakun immigrationin sivulle täyttämään working holiday viisumihakemusta. Se on todella easy eikä vaadi valtavia ponnistuksia :D Siinä oli sellanen kohta, jossa kysyttiin jotain lasten kanssa työskentelystä ja siitä et pitäs ottaa keuhkokuva. Mä kävin sen ottamassa ja muutenkin hankin lääkärintarkistuksesta englanninkieliset versiot niin ei ainakaan tarvinnu olla pelko perseen alla. Viisumissa pitää myös ilmottaa saapumispäivänmäärä, ja mä muistaakseni hankin samalla kertaa lentoliput niin tiesin laittaa oikean päivän siihen hakemukseen. Viisumilla oli hintaa jotain 300 dollarin paikkeilla, en nyt muista just tarkkaan. Menopaluulennot sain 1400 eurolla. Paljonkin halvemmalla olis löytyny jos olis halunnu lentää esimerkiks malesian lentoyhtiöllä. Mä halusin jostain kumman syystä vähän varmemman oljenkorren ja otin finnair-quantas; helsinki-singapore-brisbane, ja suosittelen muillekin. Ei tarvinnu murehtia vaihdoissa ruumassa olevasta laukusta mitään, sai vaan matkustaa. Jos ei oo paluulippua, pitäs olla todisteita siitä et on tilillä joku summa x rahaa et pystyy sellasen paluulipun joskus ostaa. En tosin oo kuullu et keneltäkään tota olis tarkistettu. Muistan omasta maahan saapumisesta sen et meidät laitettiin jonoon ja huumekoira kierteli meidät ja laukut ja thats it. Mitään kansainvälistä ajokorttia en ikinä hankkinu, kun Queenslandissa saa ajaa suomalaisellakin jos siinä vaan lukee englanniksi se. Joku aikaraja tässäkin oli et kuinka kauan saa ajaa, mut ainakin puoli vuotta. Eikä mua kyllä ikinä kukaan pysäyttäny että sama olis ollu olisko mitään korttia ollu :D Ainiin! Lisäks hommasin suomesta perheelle tuliaisia; vein muumikirjan, muumipehmolelun, tatu ja patu kirjan suomesta, salmiakkia, fazeria monta levyä ja muumikupit kaikille. J rakastu muumeihin mut salmiakit ei ollu kovin suosittuja:D

5. Pankkikortti ja puhelin 

Loin jo suomesta käsin Commonwealthiin pankkitilin. Se on helppo ja nopee ja tosi monilla wh-viisumilaisilla. Sit kun pääsin perille niin kävin vaan hakemassa pankkikortin pankista ja laitoin samalla sinne tilille rahaa. Suomalaisellakin kortilla kyllä pystyy maksaa mutta ehdottomasti jos aussilassa pitempään aikoo majailla niin paikallinen kortti kandee hankkia. Mulla mm. palkka tuli sinne ja kuntosali ja puhelinmaksut lähti sieltä. Puhelinliittymän kanssa mulla olikin aikamoista taistelua alkuaika, ennenkun löysin amaysimin. Otin aluksi TPG-liittymän ja sitä en suosittele kellekään. Ne velotti jotain ihme lisämaksua netistä ihan koko ajan vaikken ees käyttäny paljon, en yhtäkkiä pystynytkään soittaa kellekkään yms ja niitä sotkuja olikin kiva yrittää selvitellä. Lopulta sit vaihdoin samaan mikä hostäidillä eli Amaysim:in superpakettiin jossa oli 5gb nettiä ja niin paljon kun halus puheluita ja txt. Yks asia mitä en vieläkään ymmärrä ausseista on se, et miten niiden mobiilinetti voi olla niin jälkeenjäänyttä. Se maksaa ihan hitosti eikä edes aina toimi. Tuntuu et kukaan ei edes käytä sitä. Ei ainakaan todellakaan samoissa määrin mitä suomessa, Suomessa kun on tottunu rajattomaan dataan ja ausseissa sait pitää sitä suurinpiirtein koko ajan pois päältä kun ei käyttäny ja silti se ilmotti aina pari päivää ennen uuden kuukauden alkua et data vähissä. Se oli aussilan ainoa v-mäinen puoli. Mutta kuten sanottu, asiat on aika hyvin sillon kun datan riittävyys on ainoa murhe :D 

6.Ekat viikot
Aluks kannattaa tutustua perheeseen ja käydä kaikki asiat ja tehtävät ja kodin säännöt yms läpi yhdessä. Hankkia kortit ja sit kun on päässy asettumaan niin tutustua uusiin kavereihin. Aupaireja on isoissa kaupungeissa niin paljo että varmasti löytyy aina seuraa! Ei todellakaan kannata jäädä surkuttelemaan suomeen päin vaan elää täysillä. Koti-ikävä iskee aivan varmasti jossain vaiheessa, mun hostäiti sano et yleensä kaikilla on 6 viikon jälkeen kovin ikävä mut sit se menee ohi. Mulla oli ehkä kuukauden jälkeen ikävää enemmän kun tavallisesti ilmassa, mutta yksin ei kannata sängynpohjalle jäädä murjottamaan. Jos suomiikävä iskee niin taitaa ainakin kaikista isoimmista kaupungeista löytyä omat suomi fb-porukat. Brisbanessa on Suomi seura, joka järkkää aina sillon tällön tapahtumia. Lisäks bayside-alueelta löytyy Finlandia Village, mistä saa korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja muita suomiherkkuja.
Kaikista parasta on mennä, nähdä ja kokea. Elää. Rikastumaan aupairina ei pääse, mulla jäi mm. 1 sentti aussitilille. Koska halusin elää ja kokea kaiken enkä vaan maata kotona. Ja kohtuullisen hyvin sillä palkalla elääkin, vaikka aussit on expencive maa. Mutta ehdottomasti mun lempparimaa.



Aupairaika oli best time of my life. Todellakin suosittelen jokasta lähtemään jos mahdollisuus on! Ja mahdollisuus on aina jos jotain tarpeeksi haluaa :-)

Tässä linkki vielä mun ensimmäiseen kuulumispostaukseen ausseista, voi elämä ku on ikävä. En olisi voinu kuvitella itelleni parempaa perhettä ja kotia. Molemmat oli täydellisiä. Muistan varmaan ikuisesti sen hetken kun menin sinne kotiin ensimmäisenä aamuna pitkän matkustuksen jälkeen. Mä en ollu nähny kodista mitään kuvia aiemmin, koska he oli hetki sitten vasta muuttanut sinne. Katoin vaan silmät pyöreinä ympärilleni ja tuntu niin epätodelliselta. Mut kotiakin tärkeämpää oli et ihmiset oli mukavia. Mulla on kauhea ikävä J:tä ja hosteja ja oon heille ikuisesti kiitollinen kaikesta.

keittiö/aula/mun huone/mun olkkari

perfect home

Varmasti unohdin kirjottaa jotain, eli jos joku jäi mietittymään niin kysy! :)

-Helena