Perillä

Täällä ollaan ja eka aussipäivä takana! Tosin aika väsyneissä merkeissä tää on menny ton pitkän matkustamisen jälkeen. Matka ei ihan menny suunnitelmien mukaan, mun oli nimittäin tarkotus lentää Hong Kongin kautta mut alle tunti koneen lähtöä multa kysyttiin et voisinko vaihtaa reittiä Singaporen kautta, koska finnair oli ylibuukannu HK-n koneen. Sain vaihdosta vähän hyvitystä a ei se homma edes sitten haitannu koska olin täällä perilläkin aiemmin. Ja oi että täällä on niin nättiä ja lämmintä ja perhe on just niin mukava kun aattelinki ja tää talo on aivan ihana, olkkari/keittiöstä super isot lasit merenrantanäkymällä ja takapihalla uima-allas. Enköhän mä täällä puoli vuotta viihdy! ;) Huomenna mennään harjottelemaan tota ajamista väärällä puolella tietä, jaiks!

-Helena

Time to go

Tätä päivää oon odottanu niin kauan et tuntuu nyt aika uskomattomalta. Illalla lähden kohti Brisbanea yhden pysähdyksen taktiikalla ja perillä pitäis olla keskiviikkoaamuna paikallista aikaa (kello on sielä 7h edellä). Viimenen viikonloppu näissä maisemissa oli aivan huippu, kiitos siitä parhaille joukkuekamuille ja mun läksiäispaardeihin osallistuneille! 

Muutama tippakin on tullu viikonlopun aikana silmään, tulee vaan niin ikävä mun kavereita. Lähteminen on samalla niin ihanaa ja kamalaa. Nyt meen yrittämään josko vaikka saisin matkalaukun kiinni ja sit se on menoa, heippa!

-Helena

tj 3

Helou! Se ois semmonen juttu et ens viikolla tää syksy ja nää peltomaisemat vaihtuu kesään ja miljoonakaupunkiin, aika hurjaa! Vaikka mulla on ollu monta viikkoa aikaa valmistautua tähän lähtemiseen nii oon silti ylläripylläri jättäny aika paljon tehtävää näille viimesille päiville. Kaikki tärkeimmät jutut on onneksi kondiksessa, lähinnä nyt vaan stressaan pienemmistä jutuista ja well, tuosta pakkaamisesta. Laukku on möllöttäny jo useamman päivän keskellä huoneen lattiaa ja en todellakaan tiiä miten tuun mahduttamaan sinne kaiken tarvittavan...

Nyt kuitenkin vähä urheilujuttuja: Viime viikonloppuna oli tosiaan mun tämän kauden ensimmäinen ja viimenen kisaviikonloppu pyöräsuunnistuksen parissa. Vuosi sitten kovan kolauksen saanu motivaatio on tossa kesän aikana vähän nostanu päätään sieltä kuopasta, ja kun jalka/selkävaivatkaan ei piinannu nyt fyssarin ansioista läheskään siinä määrin mihin oon menneinä kuukausina tottunu, niin päätin lähteä kokeilemaan osaanko enää mitään. No, lauantain kisan perusteella olisin voinu sanoa että en tosiaan osaa, koko suoristusta vois kuvata vaan täydelliseksi epäonnistumiseksi.

Kovin kauaksi aikaa en jaksanu tuota epäonnistumista jäädä murehtimaan, koska sunnuntaiaamuna oli vuorossa parisprintti ja päivällä peli. Sain viikon varotusajalla Susannan houkuteltua viestikaveriksi ja napattiinkin SM-pronssia! Aika hyvin Sussulta ensimmäiseksi pyöräsuunnistuskisaksi! Parisprinttiviestihän menee siis niin, että molemmat kiertää vuorotellen 3 rataa. Omiin suorituksiini oon suhteellisen tyytyväinen, koska niiltä megapummeilta vältyttiin :D Ensimmäisellä kierroksella tosin ketjujen lähteminen ja yks todella typerä virhe toi mun loppuaikaan noin 4-5 minuuttia lisää.. Toinen kierros meni ilman sen kummempia ongelmia ja viimesellä kierroksella sähläsin alussa ehkä 2 turhan minuutin verran.  

kiitos emmi kuvasta!

Mitalien kaulaan ripustamista en kerinny paljo jäädä odotelemaan, koska lähtöjen myöhentämisen takia mulla oli jäätävä kiire peliin. Suunnistuspaita vaihtu maaliin tultua pelipaitaan, heitin pyörän autoon ja kaahasin Seinäjoelle. Tilanne oli siellä sillä hetkellä 1-1, pistin nappikset äkkiä jalkaan ja suoraan kentälle.Voittohan sieltä tuli ja lopputulokseksi 4-2, vaikka mulla toki oliskin ollu paikkoja iskeä enemmänkin niitä maaleja. Mutta ei sen nii väliä, nimittäin tulos varmisti meille nousun kakkosdivariin!!!!!! Viime kesänä alotettiin naisten sarjojen pohjalta nelosdivarista, noustiin kolmoseen täksi kesäksi ja ens kesänä mennään kakkoseen! Tätä menoa ollaan siis vuoden 2017 kesällä liigassa ;D

Vaikka takana onkin nyt elämäni surkein kausi kaikkien niiden vammojen ja ongelmien takia, täytyy olla tyytyväinen tähän hyvään lopetukseen. Kun ottaa huomioon, et ensimmäinen osa kesästä meni järkyttävien kipujen kanssa elellessä 24/7, heinäkuussa olin neljä viikkoa urheilukiellossa, jonka jälkeen melkein toiset neljä viikkoa täydessä epätietoisuudessa siitä mikä vaivaa ja viimesen kuukauden oon menty eteenpäin fysioterapian ja hieronnan avulla, oon oikeinkin onnelinen siitä että tuli edes yks SM-mitali ja lopulta 29 viimeisteltyä maalia 18 ottelussa. Kuten taisin jo joskus aiemmassa kirjotuksessa mainita, on omalta tasolta alaspäin meneminen ollu henkisesti todellinen painajainen, jota en halua kyllä enää kokea kertaakaan. Toivoa en oo vielä ens kaudesta menettäny, koska pääsen nyt puoleksi vuodeksi treenaamaan oletettavasti aika hyviin olosuhteisiin. Jos kroppa kestää ja sairasteluilta vältyn niin ens kesänä isketään ja kovaa!

:D Pakko vielä esitellä meikän magneettikuvat: Oon nimittäin miettiny kauan että mikä tuo kolo/lovi tossa oikean jalan nilkan yläpuolella voi oikein olla? Musta se ei näytä normaalilta eikä sitä tossa vasemassa jalassa oo ja lisäks se on just siinä kohdassa mikä on kipuillu kaikista eniten, mikä se siis on??

Nyt adios tältä erää, meikä lähtee viettään joukkueiltaa!
-Helena

haumau

Innostuin pari päivää sitten kuvaileen meidän nelijalkaisia otuksia, hauvavauva Raksua ja Helga-kisulia. Tuitui on ne vaan niin lutusia! 

Tää tokavipa viikonloppu Suomen kamaralla tulee kulumaan mulla pyöräsuunnistuksen ja jalkapallon merkeissä: huomenna on SM-keskimatka Kurikassa, sunnuntaina SM-viestit Koskenkorvalla ja kauden viimenen peli Seinäjoella. Tällä hetkellä ei kauhean hyvältä näytä, nimittäin eilen jo lenkillä oli vähän heikko olo ja nyt tuntuu et kuume olis nousemassa.. Toivottavasti tää menee ohi viimestään yöllä, koska mulla ei oo aikomustakaan jättää yhtäkään edellä mainituista tapahtumista väliin. :D Mutta hauskat viikonloput kaikille, mä meen nyt parantelemaan itteäni teekupin ääreen!

-Helena
ps. tj 10!!!!!!!

If you want something you've never had, then you've got to do something you have never done

Hellouu pitkästä aikaa taas! Parissa viikossa taas kerenny tapahtua vaikka ja mitä ja lähtöpäiväkin lähestyy jo kovaa kyytiä, tj 12! Toi Jenni Vartiaisen uusin biisi on soinu meikän soittolistalla viimeset pari viikkoa melkein repeatilla ja osaan sen jo ulkoa, heh. Kolahti kyllä ja kovaa!

Mun elämä on menny oikeastaan kesästä lähtien niin et viikonloppujen aikana tapahtuu kaikista eniten ja alkuviikon keräilen voimia kotona :D Elokuun viimesenä lauantaina oli perinteisesti tämän kylän vuoden suurin tapahtuma aka finsumäen markkinat, joista kävin lähinnä hamstraamassa lakuja.Venetsialaisiltaa vietettiin kaverin mökillä ja sunnuntai aamuna suuntasin Seinäjoelle maakuntaviestiin. Oli rastit multa sen verran hukassa ettei jääny siitä metsäretkestä paljon kerrottavaa jälkipolville.. :D 

Viime viikolla tuli vietettyä vähän aikaa myös pellolla perunakoneen päällä, hirrrveen hauskaa puuhaa. Pyöräilykilometrejäkin on tullu hankittua taas mukavasti. Mun aivan liian kauan kestäny painiskelu jalkavammojen kanssa alkaa olla näillä näkymin pian ohi, luojan kiitos. Sen jälkeen kun röntgenkuvista selvis ettei mitään ollu murtunu, oon käyny huomattavasti enemmän fyssarilla lyhyellä aikavälillä kun ennemmin ja suurin syy kaikkeen vaikuttaiskin olevan joku vika selässä, mahdollisesti välilevyssä. Ilonen oon siitä et syy vihdoin ja viimein näyttäs löytyneen, mutta se myös tulee tarkottamaan suhteellisen pitkää taukoa ja tiettyjen urheilujuttujen välttämistä kun australiaan pääsen. Tästä aiheesta riittäs asiaa taas ihan oman postauksen verran, katellaan josko saisin sellasen kirjotettua sit kun oon selvinny tästä viimesestä kisa/peli weekendistä.

Best friends are like stars, you don't always see them, but you know they are always there <3

Viime viikonloppu meni melkosen haikeissa fiiliksissä, sillä tuli aika sanoa heipat vuodeksi yhdelle parhaista kavereista. Janette lähti myöskin aupairiksi, mut vaan aivan eri suuntaan mihin ite oon menossa, nimittäin tonne jenkkilään. Käytiin viimestä kertaa pitkään aikaan porukalla Asian Dimondissa syömässä ja illalla suunnattiin Powerparkin päättäjäisiin. Sunnuntai-iltana treeneistä auringonlaskun aikaan kotiin ajaessa tuli kyllä tippa linssiin, kun iski tajuntaan kunnolla et nyt meidän porukka alkaa oikeasti hajoamaan eri puolille maailmaa. Mutta vaikka jokasella meidän poppoosta puhaltaa nyt uudet tuulet niin silti sanon, että tämä ystävyys on sen verran kestävää laatua ettei sitä pysty mitkään etäisyydet nujertamaan, vaikka sitä ois sitten se 14 000 kilometriä. Vaikka kuinka paljon odotankin lähtemistä ja kaikkia uusia kokemuksia, niin kyllä noita tyttöjä tulee niin kova ikävä ettei mitään järkeä! <3

Toinen porukka mitä tulee aivan varmasti myös jäätävä ikävä on mun futisperhe. Tänään oli taas tosi hyvä päivä, meillä oli kauden viimenen kotipeli ja voitettiin sarjakärki 6-0! Sunnuntaina on sit vuorossa viimenen koitos tältä erää. Nappikset on myös lähdössä ausseihin mukaan ja tarkotus ois sieltä löytää joukkue ja päästä pelaileen! Oon tehny taustatutkimusta ja mun tulevien kotihoodzien lähistöllä näyttäs olevan useampikin naisten joukkue, mutta minnekään en vielä oo kerenny ottaa yhteyttä. Katon nyt ensin et miten ton selän kanssa lähtee menemään. Tästä tekstistä tuli nyt melkonen sekasoppa mut sekasin oon muutekin kaikesta että ei sinänsä ihme :D Mutta palaillaan taas jossain vaiheessa, ja hei mulle saa myös jättää postausideoita!

-Helena