Jee vihdoin löysin aikaa tän kirjottamiselle!! Ollu vähän kiireinen tää syksy mut nyt futiskausi on päättyny, suunnistuksista jäljellä enää ruotsin reissu, ja koeviikkoki alkaa olla tältä kertaa ohi, enää enkku jäljellä ylihuomenna ja kokeen jälkeen suuntaakin Viroon vähän pyöräileen mut siitä sitte joskus myöhemmin lisää.
Etelä-Afrikka tuntuu jotenki tosi kaukaselta asialta tällä hetkellä. En oo oikeestaan sen jälkeen ku oon tullu kotiin (reilu kuukausi sitte) nii ollu paikallani ollenkaan niin ei oo kerenny tulla ikäväkään sinne. Tälläkin hetkellä mulla olis miljoona juttua mitä pitäis tehä mut just nyt en vaan jaksa. :D
Piti oikein kattoa mihinkä oonkaan tässä kirjottamisessa jääny.. Tosiaan heinäkuun toisena sunnuntaina lähettiin Mandin netball-joukkueen kans Johannesburgiin yhteen suureen turnaukseen. Netballille en tiedä mitään muuta suomennosta ku verkkopallo ja se kuulostaa niin tyhmältä nii puhun vaan netballista :D Se on siis kori- ja käsipallon sekotusta ja lähinnä vaan tytöt pelaa sitä ainakin tuolla afrikassa. Siinä on n.10 pelaajaa aina joukkueessa ja jos kiinnostaa nähä et miten sitä pelataan nii paina tästä.
Majotuttiin ton tourin ajan (sunnuntaista perjantaihin) Randburgissa hotellialueella 6 hengen hotlahuoneissa ja päivät oli kaikki vähän erilaisia, mut joka päivä joukkueella oli pari peliä. Yhtenä päivänä käytiin pelien jälkeen montecasinolla syömässä, joinain päivinä hengattiin ilta vaan siel hotellilla ja yks iltapäivä pääsin vihdoin shoppailemaan ja olin ihan taivaassa siel.. :D
Mä en siis pelannu tuolla vaan: istuin, söin, luin kirjaa, pelasin blockdea puhelimella, kirjotin päiväkirjaa ja katoin niitä pelejä ja kannustin meidän omaa Vaal Vikings joukkuetta. Kyllästyin niiden pelien kattomiseen aika nopeesti, ei ollu mitään hirveen mielenkiintosta ja sain sit käyttää myös Mandin puhelinta facebookkailuun. Joinain päivinä niihin peleihin piti herätä jo neljältä aamulla, ja muutamina päivinä sai taas nukkuu johki kymmeneen! Käytin ne myöhäset aamut hyväksi ja suuntasin hotla-alueen kuntosalille ja hymy oli kyllä niin leveä ku pääsi kuntopyöräilemään! Btw en tiedä mitään niin ahdistavaa ku ite istua ja kattoa kun muut urheilee...
Netball turnaus viikko oli tosi hyvä juttu sen puolesta että siellä tutustu niihin toisiin tyttöihin ja sai viettää aikaa muidenki nuorten kans. Suurinosa oli tosi mukavia ja yli hauskoja tyyppejä ja sai nauraa niiden vitseille vatsalihakset kipeiksi. Mun joukkue ja sen taustajoukot oli kyllä aivan sekoja suurinpiirtein kaikki (siis hyvällä tavalla :DD ) ja ne herätti aina vähä kummaksuvia katseita muilta, yhtenä esim se ku oltiin liikennevaloissa jumissa ja musat täysillä bussissa, yhtäkkiä yhen tytön äiti juoksee ja koputtaa sitä meidän bussin ikkunaa ja kaikki säikähtää ja sit se äiti sieltä vaan jotain ilmeili ja juoksi takas omaan autoonsa... :D Afrikan tyylillä ::D Enkä edes jaksa alkaa selittämään meidän ruokailuhetkistä... :D
Mut mun netball joukkue oli sit myös tosi uskonnollinen: jokasen ruokailun yhteydes rukoiltiin, jopa sillon ku oltiin pikaruokapaikassa syömässä, ne rukoili ennen peliä, pelin jälkeen ja pelipäivän päätteksi. Yhdellä aamupalalla mun piti rukoilla suomeksi ja kaikki oli että woow :D
Kaikesta kivasta huolimatta tolla viikolla mulla oli ehkä kaikista tylsimpiä ja ahdistavimpia hetkiä + ajattelin varmaan miljoona kertaa että mitä teen täällä. Istuin päivät siellä hallissa, erittäin kaukana kotoa, ilman mitään järkevää tekemistä ja ymmärtämättä juurikaan mitään mitä ihmiset puhu..Ehkä kaikista huonoimmaksi ton olon teki se etten päässy liikkumaan muutaku ruokakiskan ja katsomon penkin välillä päivisin... Lisäks tulin siellä flunssaan ja siellä oli koko ajan ihan kauhea meteli ku siellä hallissa oli 5 kenttää ja kaikilta kentiltä kuulu kauhea huuto aina.. En haluais mitenkään valittaa tai syyttää ketään, mutta olisin mielelläni tehny jotain muuta tuon viikon ajan kun istunu.
Mut kaiken ton jälkeen kuitenki kiva muisto tosta jäi, kerran elämässä juttu ja sellanen mitä ei ihan jokanen koe. Opin taas paljon ja kaikkea ja uskon et tälläkin jutulla oli joku tarkotus. Ja nyt syksyllä ennenku lähtee tonne sateeseen treenaamaan niin voin kohottaa vähä treeni-intoa lukemalla päiväkirjasta siitä, kuinka perseestä on ku ei pääse treenaamaan :D
Mun joukkue pääsi turnauksen finaaliin, ja ne oliki tosi hyviä vaikken sen enempää siitä lajista tajunnukkaan. Olin ihan yyber onnellinen ja väsyny ku turnaus loppu lauantaina ja päästiin lähteen takas Vanderbijlparkiin. Oltiin joskus iltapäivän jälkeen-alkuillasta takasin siellä ja hostäiti, mummo ja Miguel tuli hakeen meitä. Oletin että pääsisin sinne kotiin lepään, koska tollon jo tuntu että mulla on kuumetta. Mutta en ilmeisesti osannu kertoa tätä asiaa englanniksi tarpeeksi selkeesti, nimittäin pääsin kotiin joskus 1 aikaan yöllä. Hostmama vei meidät Mandin parhaalle kaverille Marileelle, missä oli myös hostveli koska Marileen veli Hanuu on sen paraskaveri. Niillä oli sellanen kiva poolhousen tapanen rakennus, mis oli biljardipöytä ja telkkarit ja kaikkee sellasta ja oltiin siel sit ilta, pelattiin ja katottiin leffaa. Illalla lähettiin vielä käymään joissain paikoissa ja oli kyl ihan hauska ilta huolimatta siitä että olin ihan kuumeessa jo varmaan tollon.
Seuraavana yönä en sit meinannu saada nukuttua ja heräilin pitkin yötä ku oli niin tukkonen olo enkä meinannu saada hengitettyä. Aamulla olis pitäny lähteä kirkkoon mut skippasin sen ja makoilin oikeestaan koko päivän kuumeessa sängynpohjalla. Iltapäivällä pakkasin kamat ja sit hostisä ja hostäitipuoli tuli hakemaan mua,mandia ja hostveljeä. ja näin ne ekaa kertaa. Oli vähä outoa ku ne ei aluksi puhunu tyyliin paljo mitää ja me vaan istuttii sinne autoo eikä kukaa puhunu juuri mitää ja olin siinä vähä että ok heippa.. :D
Onneks ne sit kuitenki osottautu mukaviksi ihmisiksi ku päästiin sinne niiden kotiin. Ensimmäinen ilta niiden kotona tosin meni siinä sairastaessa ja seuraavana päivänä olis ollu ensimmäinen koulupäivä. Hostäitipuoli onneksi pelasti mut siltä ja sano että voin jäädä kotiin! Käytiin sit päivällä lääkärillä, joka oli vähän pelottava haha eikä sekään sit puhunu mulle enkuksi ku muutaman hassun sanan ja muuten keskusteli sit äitipuolen kanssa afrikaansiksi. Kiva. Haettiin sit lääkkeet mitä se määräs ja äitipuolen piti hoitaa joitain juttuja sit samalla reissulla niin näin taas vähän sen Vanderbijlparkin keskustaa. Se kaupunki oli tosi outo enkä ikinä tullu oppimaan muutaku reitit molemmista kodeista koululle. Siellä asuu jotain 80 000 ihmistä, enkä tiiä onko tohon laskettu niitä kaupungin laitama alueiden asukkaita(missä varmaan tuplamäärä..) ja siellä kyllä mun mielestä ainaki näky aika selkeästi se raja tummaihosilla ja valkoihosilla esim ihan siinä että harvemmin näin valkoihosta ihmistä kassan takana tai missään vartiointihommissa, siivoushommissa yms. Mut kirjotan tästä aiheesta ehkä myöhemmin oman juttunsa joten se siitä :D
Toi maanataipäivä kuuluu niihin mun afrikka ajan huonoimpiin päiviin, ton sairastamisen lisäks oli muutamia kommunikaatio ongelmia ja sain kuulla että koulupäivinä kuuluu mennä puoli yhdeksältä valmistautumaan nukkumaan.. Siiis kuka tän ikänen ihminen menee _puoli_ yhdeksältä nukkumaan?!? En ymmärrä enkä ehkä koskaan ymmärrä ettävielä tässä iässä voi olla nukkumaanmenoajat. :D Ihan ymmärrettävää on jos menee aina sillon tällön tosi aikasin nukkumaan, mutta että joka päivä niin ei terve.Meen normaalisti siinä 11-12 välissä ite nukkumaan nii tuotti toi vähän ongelmaa.. Hengasin sit illat mun huoneessa kirjotellen päiväkirjaa ja kuunnellen musaa. Seuraavana päivänä menin sit kouluun mut siitä kirjotan kyllä sit myöhemmin !
ps. nää vipat kuvat on hostisän ja äitipuolen talosta ::)
