Ihana Alicante

Espanja jutut jatkuu! Sisämaassa vietetyn suunnistusviikonlopun päätteeksi suunattiin auton nokka kohti rannikkoa ja Alicantea. Vietin sunnuntaisen iltapäivän vaan aurinkotuolissa makoillen ja illemmalla suuntasin tutkimaan vähän kaupunkia ja rantakatua. Ihana ihana ihana paikka, en nyt oikein muuta osaa sanoa.

Viikonlopun aikana tulleiden jalkaongelmien takia mun treenisuunnitelmat meni aikalailla uusiksi, koska ainoat kengät mitä pystyin käyttämään ilman kipuja oli varvasläpsyt, joista muuten niistäkin sain lopulta rakot, great! Anyway lenkkarit oli saatava aamusin jalkaan, ja no, kyllähän siihen pieneen kipuun aina tottuu.. Ja näin jälkikäteen ajateltuna ei se edes tuntunu jotenkin tuolla niin pahalta, kun sai auringonnousun aikaan kirmata pitkin beachia haha :D  Hotellin söpö pikku kuntosali oli mulla melkein jokasen aamulenkin jälkeinen destination, ja sen jälkeen saikin rennosti makoilla loppupäivän rannalla espanjankieliset musat soiden korvilla. 

Tän kuvan tarkoitus ei ole esitellä sitä, kuinka väsymyskuolleelta rotalta näytän, van sitä, kuinka korkeella oon!! :D Yks kaunis aamu päätin tehä vähän kovemman treenin ja juoksin Santa Barbaran linnoitukselle, joka oli todella korkealla, muttei hajuakaan et kuinka korkealla.

Pakko vielä vähän keroa meidän hotellista, joka oli Hotel Maya. Voin kyllä ehdottomasti suositella jos Alicanteen on matkalla. Melko lähellä kaikkea, esim. rannalle käpsytteli 5 minuutissa, jättimäinen ostoskeskus oli saman 5 min päässä toisessa suunnassa ja ihan ydinkeskukseenkaan ei ollu kovin pitkä kävellen. Ja se aamupala, aaaah. Yks parhaimmista ikinä. Kaikinpuolin oikein mukava place siis! Tää nyt jäi vähän lyhyehköksi, mutta mun on pakko alkaa pakkaamaan, nimittäin puolen tunnin päästä otan suunnaksi eteläisen osan suomenmaata ja viikonlopun suuri tavoite onki tehdä onnistunut suunnistussuoritus - oon siis menossa kisaileen. See you soon!

-Helena

travel is the only thing you buy that makes you richer

Nooniin, nyt eka kuvapläjäys Espanjan maalta! Tasan kaks viikkoa sitten suunnatiin Alicanten lentokentältä kohti sisämaata, paikkaan nimeltä Caravaza de la Cruz. Kyseinen kaupunki löyty melko helposti karttojen avulla, mutta meidän majatalon löytminen ei ollukaan yhtä easy-homma.. Lopulta kun paikalle löydettiin, portti oli lukossa ja ainoa vaihtoehto oli, että minä soitan vain espanjaa puhuvalle paikan omistajalle... Juuu, siinä sitten selitin espanjaksi et ollaan nyt täällä, tulisko joku avaamaan oven. Mun kielitaito on pikkasen päässy puolessa vuodessa ruostumaan, niin vähän sai jännätä mitä tapahtuu, mutta lopulta kuitenkin päästiin sisälle :) Seuraavana päivänä käytiin kisapaikalla Cehegin kaupungin lähellä vähän tutustumassa maastoon ja viikonlopun aikana olikin sitten kisojen aika samassa paikassa. Sain jo perjantain harjotuksesta jäätävät verirakot molempiin kantapäihin, jotka vaan paheni kisojen aikana (voisin jakaa teille tästä kuvan, mut ehkä säästän kaikki järkytykseltä:D) . Juoksemisesta ei tullu oikein mitään, mutta en nyt menis mun suunnistustaitojakaan kehumaan, meinaan sen verran hukassa olin.. :D Että aika pohjanoteeraus siltä osalta, mutta ympäristö oli sen verran ihana, ettei nyt niin hirveesti haitannut.

sininen asunto oli meidän huoneisto :)

Käytiin lauantaina kisojen jälkeen vähän tutkimassa tota Cehegin kaupunkia, ja mukava pieni söpö espanjalaiskaupunki se olikin. Siellä ei varsinaisesti mitään sellasta "nähtävää" mun mielestä ollut, mutta kokonaisuudessan tosi kiva paikka käydä, jos tonne suunnalle eksyy joskus.

Solo tienes una vida - sé feliz

Hola! Espanjasta kotiuduttu uusien kokemuksien kera ja ehkä vähän ruskettuneempanakin, heh.Vaikka suunnistuskisat menikin multa pahasti alakanttiin, niin oli todella bueno reissu, enkä voi muuta sanoa kun et kyllä toi España on vieny tämän tytön sydämen totally.

Mutta niin - elämäänhän kuuluu niiden hyvien hetkien lisäksi myös niitä surullisia. Kotimatkalla Espanajasta tuli surullista tietoa lähipiiristä, ja lauantaina sitten meidän rakas "Noppa-paappa" nukkui pois..♥ Noppa-paappa oli ja tulee aina olemaan mulle sellanen henkilö, ketä arvostan todella todella paljon. Tosielämän sankari. Noppa-paapan 100 vuotis syntymäpäiviä juhlittiin tammikuussa isolla porukalla, eikä sitä näin nuorena jotenkin edes voi käsittää, kuinka paljon paappa onkaan elämässään kerenny nähdä. Paappa sai elää todella pitkän ja terveen elämän, jossa mä yhtenä lapsenlapsenlapsena oon saanu olla läsnä viimeset 18 vuotta. Mulle on jääny vaan hyviä muistoja hänestä, ja aina kun on "noppamummulassa" kyläilty, niin siellä on ollu kaksi niin elämänilosta ja niin pirteää ihmistä vastassa. Vaikka sekä paapalla että mummalla on ikää ollu mittarissa koko mun elämän ajan paljon, niin silti he on aina ollu mukana tässä maailmassa ja saaneet elää yhdessä. Jotenkin vaan todella kiitollinen ja siunattu olo siitä, että mun elämässä on tälläsiä ihmisiä ollu. Noppa-paapan ja -mumman yhteinen, yli 76 vuoden taival, on kyllä niin uskomaton ja uniikki, että sanat loppuu. Oon todella surullinen mumman puolesta, sillä hän joutuu nyt jatkaa matkaa täällä ilman paappaa. Mutta mä todella uskon siihen et paappa on nyt ansaitsemassaan paremmassa paikassa..♥

pian mennään!

Pikasesti tulin kertomaan, et huomenna tää tyttö suuntaa kohti Espanjaa! Koko tää alkuviikko on taas menny ns tärkeitä juttuja hoidellessa ja pakkaaminen jäi ylläripylläri näin viimeiselle illalle.. Herätykseen on onneksi vielä huimat 6 tuntia, joten vielä kerkeää haha. En oo vielä ihan sata varma lähteekö läppäri messiin vai ei, mutta ipadin ainakin aion ottaa, joten ehkä saatte tänne kuulumisia sieltä suunnalta ens viikon aikana! Vielä pari kuvasta viime kevään Malagan reissulta:

Nyt buenas noches amigos! Palaillaan myöhemmin uusien kuvien kanssa :)

-Helena