keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Springbrook

Sorry tästä blogin pitkästä hiljaiselosta, en vaan oo kerenny/jaksanu viime viikkojen aikana tulla mitään tänne tarinoimaan. Aika tuntuu lentävän siivillä ja varsinki tää marraskuu on menny tajuttoman nopeasti ohi. Oon tehny töitä, treenannu, viettäny aikaa aupairkavereiden kans ja tehny muutaman mukavan viikonloppureissunkin. JA oppinu  (ainakin jotenkin) surffaamaan!! Siitä ja kaikesta muusta myöhemmin, aattelin nyt vaan tulla pikaisesti jakamaan nää kuvat sieltä Springbrookin kansallispuistosta, mistä kerroinki edellisessä postauksessa. Eka kollaasi on siis Miami beachilta, jossa oltiin tyttöjen kaa lauantaina ja sunnuntaina sit suunnatiin tonne kansallispuistoon, josta loput kuvat :-)





-Helena

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

How do you know what is distance if you never, looking at a map, said "God I am so far away"

Moikkamoi! Tänään on kulunu tasan 7 viikkoa siitä kun laskeuduin Australian mantereelle. Vähän se aikaa ehkä otti, mut nyt voin kyllä jo sanoa että oon sopeutunu tänne tosi hyvin. Arki rullaa kokoajan paremmin ja muutenkin kaikki menee oikein hyvin.


Maanantait ja tiistait oon aina poitsun kans kahdestaan: leikitään, pelaillaan, käydään puistossa ja kirjastossa ja nyt parina tosi kuumana päivänä ollaan oltu uimassakin. Ekojen viikkojen aikana tuli kuultua aika paljon itkua, mutta varmaankin nyt tää pikku herra on tottunu muhun koska enää pariin viikkoon ei oo itkeskelty! Keskiviikot on aina kivoja, vien pojan aamulla vaan päiväkotiin ja sit on vapaata hela dagen! Aika moni keskiviikkopäivä on mennyt ny samalla kaavalla: treeni - uima-allas - kirjasto. Torstaista aka siivouspäivästä selvittyäni alkaa aina kolmen päivän viikonloppuvapaat - niin luksusta! Oonki täällä miettiny kuinka tuun ikinä jaksamaan sit Suomessa ehkä joku päivä alkavaa normaalia arkea.. :D


Keskiviikkoiltasin oon suunnannu iltarasteille ja hyvinhän ne tosiaan on menny, joka kerta oon sen medium reitin voittanu jeejee. Viime viikolla en kuitenkaan päässy rasteja ettimään, koska mun kodin lähimmällä futisseuralla oli player identification -tapahtuma, vähän siis niikkun casting tai joku sellanen tulevaan kauteen, eli sinne kaikkien ketkä haluaa tulevalla kaudella pelata joukkueessa piti mennä. Hostäidin pitemmän työpäivän takia mäkin jouduin olla kotona tavallista myöhempään ja myöhästyin tosta noin puol tuntia, mietinkin aluks että voinkohan sinne vaan mennä. Mutta niin vaan täräytin itteni paikalle ja kysyin pääseekö vielä mukaan. Siellä ei ollu kun 7 tyttöä mun lisäks ja olinkin vähä ihmeissäni ku luulin et siel ois tyyliin 30, mut kuulemma tosi moni ei ollu päässy. No ei siinä, meikä pisti nappikset jalkaan ja alettiinkin melkein heti pelaileen! Ensin oli vähä pienpeliä ja sit 3 vs 3 pienellä kentällä. Ja voin kertoa että olin pikkusen fiiliksissä! Tätä on nimittäin odotettu kauan ja hartaasti, en oo varmaan ikinä ollu näin kauaa eroa futiksesta. Toki ollaan pikku poitsun kanssa takapihalla palloteltu sen pallolla mutta niin. Ja tänään on vielä toinen player identification, sit toivottavasti selviää miten treenit tulee menemään, jeee en malta oottaa!


Ainoa mikä tässä nyt vähä taas huolettaa on se et miten kroppa kestää. Selkä on ollu aika huonossa kunnossa taas jo muutaman viikon, vaikka yritän tehdä tukiliikkeittä useemman kerran päivässä. Eilen sit tavallisen pk-treenin jälkeen crosstrainerilla oikeeseen pohkeeseen tuli yhtäkkiä aivan sairas kipu. Tää kipu oli taas erilaista mihin oon tottunu, paljon jotenkin syvempi, viiltävämpi ja vaan tietyllä alueella (yleensä on molemmat pohkeet tulessa) Olin siis just lopettelemassa crosstrainerilla ja otin loppu vetoja ja sit yhtäkkiä, about puolessa minuutissa se kipu vaan kävi niin sietämättömäksi että oli pakko lopettaa. Melkein sai taas itkua vääntää ku sattu niin pirusti, en pystyny astua aluksi koko jalan päälle ja kun venytin pohjetta olis tehny mieli vaan huutaa. Aika yllättävän kauan tässä onkin saanu treenailla ilman sen kummempia vammoja. Toivon hartaasti että tää menis mahdollisimman nopeesti ohi. Onneksi tämän viikon oli muutenkin tarkotus olla kevyempi treeniviikko.


Viikonloput on täällä yleensä sitä aikaa kun tapahtuu kaikista eniten. Parin viikonlopun tarinat on vissiin jääny kertomatta, joten alotetaan siitä Halloween-weekendistä. Meidän alueella ei ollu mitään sellasta jenkkilästä tuttua trick or treat-juttua, mut kuulemma joillain asuinalueilla täällä oli ollu. Poitsulla oli kyllä hauska kurpitsa-asu päällä ja syötiin vaahtokarkkia mutta that's it. Perjantai meni kotosalla siis rauhallisissa merkeissä. Lauantaina aamutreenin jälkeen Sara haki mut ja Anninan ja mentiin kaupan kautta Saralle grillaileen. Syötiin paaljon herkkuja ja katottiin Vain elämää ja illalla lähettiin junalla cityyn. South bankissa oli jotkut latinofestarit ja kierreltiin siellä  jonkun aikaa ja loppuillaksi mentiin vaan istuskeleen Down underiin. Täällä on nyt tulevana viikonloppuna g20-kokous ja sitä varten on jo pitkään ollu kaikkia spessutapahtumia tuolla keskustassa. Ton kokouksen takia täällä on muuten perjantaina yleinen vapaapäivä, julkinen liikenne ei toimi normisti ja kuulemma jäätävät turvatoimet on jo alotettu keskustassa. Jos nyt oon oikein ymmärtäny niin sekä Putin että Obama on tulossa mestoille! Mutta takas siihen halloween-viikonloppuun, nimittäin sunnuntaina suunnattiin vielä sit tyttöjen kans lentokentän lähellä olevaan valtavaan outlet-keskuskseen ja se oli kyl aika paratiisi! En uskaltanu laskea paljonko tuli tuhlattua, mut kyllä mä sieltä ihan kivan määrän uusia juttuja kotiutin! Materialismionnellisuus <3


Viime viikonloppu oli taas huippu, perjantaina oltiin syömässä tossa ihanalla satama-alueella ja sit lauantaina aamusta lähettiin Gold Coastille Miami-beachille. Mentiin beachille, sit hakeen frojot ja sieltä vielä hotellin altaalle polskimaan. Illalla haettiin ruokaa ja juomaa ja vietettiin rento ilta hotlalla grillaillen ja suomimusaa kuunnellen, me like! Sunnuntaina suunnattiin yhteen kansallispuistoon, mut kuvapläjäys sieltä tulee ihan omana postauksena myöhemmin.


 Tulipas sekalainen postaus, pitäs yrittää vähä useemmin päästä tänne netin ääreen kun olis niin paljon kerrotavaa! Pakko vielä kuitenkin laittaa tää yks kuvakollaasi tähän loppuun :


Muistaakohan kukaan enää kun kerroin et oltiin veneilemässä tuolla himohienolla alueella ja lupasin laittaa sieltä kuvia? No, tältä siellä näyttää. Ihan perus että tollanen jahti nököttää siinä takapihalla. Juu aina ei mee nallekarkit tasan.. :D Ens viikonloppuna on taas reissu tiedossa, mulla on nimittäin maanantainakin vapaapäivä!

-Helena

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Byron Bay

Lokakuun viimesenä viikonloppuna lähettiin isolla suomalaisten aupairien porukalla kohti Byron Bayta, the surffarien kylää.  Kovin montaa surffaria ei kylläkään nähty, mutta muuten tuo pikku kylä teki vaikutusen! Byron Bayssa jos jossain näkyy aussilan no worries-meininki ja se rento ilmapiiri vaan hehkuu joka nurkalla :D Ikäviäkin uutisia kyllä kuultiin tuosta paikasta muutama viikko ennen meidän reissua: hai oli tappanut uimaan lähteneen miehen, ilmeisesti oli purassu jalan poikki... Eikä se uimari kuulemma ollu edes kaukana rannasta. Että semmosta, ei tosiaan houkuttanu kauheesti mennä mereen polskimaan..


Lähettiin Brisbanesta tosiaan lauantaina aamusta liikkeelle ja tällä kertaa mä toimin kuskina. Ajomatkaa oli parisen tuntia ja perillä sit mentiin käymään hostelilla josta suunnattiin hakemaan ruokaa ja rannalle. Oli sen verran tuulista ettei sielä niin kauaa viihdytty, vaan lähettiin kiertelemään paikkoja. Iltapäivällä suunnattiin tsekkaamaan Australian mantereen itäisin paikka!



Sunnuntaiaamuna suunnattiin ruokakaupan kautta rannalle. Auringonoton jälkeen käytiin hakemassa frozen youghurtit (niiiin parasta) ja mentiin takasin autoille... Missä meitä odottikin erittäin epämiellyttävä yllätys tuulilasissa. Kyllä vain, elämäni ekat parkkisakot hommattu! Ilmeisesti olis voinu opetella ne parkkipaikkojen lähellä olevien merkkien tarkotukset vähän paremmin. En vaan käsitä kuinka ne tiesi kauanko se auto on ollu siinä, koska eihän täällä mitään parkkikiekkoja käytetä :D  Paikka oli sellanen perus tienvarsiparkki ja nyt tosiaan 104 dollarin arvonen, ihan super tarkkaan ovat saaneet kyllä kytätä että kauanko se auto on siinä ollu. Kavereiden auto oli about 20 metrin päässä meidän omasta ja heille ei ollu tullu mitään. No tulipahan tämäkin nyt sitte opittua kantapään kautta - katon kyllä jatkossa tarkkaan minne parkkeeraan!

bongatttiin tällänen pikku kaveri matkalla kun käveltiin kohti sitä itäisintä paikkaa, pikkusen säikähdettiin! :D  Tuli J, A & R niin mieleen kevät, Barcelona ja villisika :DD <3


Hyvä reissu sai hyvän päätöksen, kun suunnattiin kotiin Ikean kautta! Ja voi veljet että maistu lihapullat ja perunamuusi hyvältä! Ostin viä mukaan varmaankin elämäni kalleimman irtokarkkipussin mutta kyllä oli hyvvää! Seuraava reissu onkin jo tänä viikonloppuna edessä, jeii!

-Helena