ÄÄÄÄÄ ooon niin innoissani ja onnellinen tulevasta syksystä ettei mitään järkeä! Let me tell you why.
Joskus pienenä haaveilin lähteväni seikkailemaan yksin jonnekin päin maailmaa. Posti toi mainoksia kielimatkoista ja vaihto-oppilasvuosista, mutta ikinä en sellaselle lähteny jostain syystä. En ehkä lopulta olisi 16-vuotiaana ollutkaan valmis olemaan vuotta pois kotoa, sen sijaan kuuden viikon rotarien järkkäämä kesävaihtari-kokemus 2012 Etelä-Afrikassa oli erinomainen "itsensä löytämis"-reissu mulle.
Viime talvena tuli pohdittua aika paljonkin sitä, mihinkä nyt tulevana syksynä suuntaan. Elämä tuntu potkivan päähän aika pahastikin välillä, ja tiedättekö sen tunteen, kun on vaan pakko päästä jonnekin kauas? Well, I know ja talven aikana yhdeksi erittäin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi tälle matkusteluun hurahtaneelle tytölle muodostu välivuosi ulkomailla. Jos en sitten pääsiskään mihinkään kouluun, tai vaikka pääsisinkin. Kaikki oli muutenkin niin epävarmaa. No, lopulta urheiluopiston liikuntaneuvoja-linjalle olisin päässy, mutta koska se ei ollu se ykkösvaihtoehto eikä kakkosvaihtoehtokaan, päätin etten ota paikkaa vastaan. Ja jos nyt totta puhutaan niin se oikea ja alkuperäinen, tosin monelta salassa pidetty(hei äiti) suunnitelma oli lähteä vaikka korkeakoulupaikka tuliskin, olisin sit vaan siirtänyt alotusta. Hain kuitenkin huvikseni tonne liikuntaneuvojaksikin, koska niinkun sanoin, kaikki oli sillon vielä niin epävarmaa.
Tein jo sit keväällä profiilit parille aupair-sivustolle, muttta alotin sen mulle sopivimman perheen etsimisen vasta tässä kesällä. Aika intesiivisen etsinnän tuloksena mulla on nyt se just mulle perfecto perhe odottamassa Australiassa syyskuussa ja saan olla heillä puoli vuotta. Se on nyt siis sitten varmaa - MÄ MUUTAN AUSTRALIAAN!!! Pääsen paijjaamaan koalia (tää on ehkä kaikista paras, itken varmaan onnesta kun nään niitä! t.koalahullu:D), ruokkimaan kenguruita, näkemään suuret valliriutat, elämään seuraavan vuoden pelkkää kesää ja kenties oppiman surfaamisen taidon. Kuinka siistiä?! Perheeseen johon meen kuuluu äiti, isä ja 2,5-vuotias poika ja koti on Brisbanessa, meren rannalla. Jos nyt en lähtisi, katuisin varmaan loppuelämäni. Unelma Australiassa elämisestä on oikeasti toteutumassa ja ajotuskin on ihan täydellinen, koska ei mua mikään sido tänne Suomeen enää futiskauden päätyttyä.
Tein jo sit keväällä profiilit parille aupair-sivustolle, muttta alotin sen mulle sopivimman perheen etsimisen vasta tässä kesällä. Aika intesiivisen etsinnän tuloksena mulla on nyt se just mulle perfecto perhe odottamassa Australiassa syyskuussa ja saan olla heillä puoli vuotta. Se on nyt siis sitten varmaa - MÄ MUUTAN AUSTRALIAAN!!! Pääsen paijjaamaan koalia (tää on ehkä kaikista paras, itken varmaan onnesta kun nään niitä! t.koalahullu:D), ruokkimaan kenguruita, näkemään suuret valliriutat, elämään seuraavan vuoden pelkkää kesää ja kenties oppiman surfaamisen taidon. Kuinka siistiä?! Perheeseen johon meen kuuluu äiti, isä ja 2,5-vuotias poika ja koti on Brisbanessa, meren rannalla. Jos nyt en lähtisi, katuisin varmaan loppuelämäni. Unelma Australiassa elämisestä on oikeasti toteutumassa ja ajotuskin on ihan täydellinen, koska ei mua mikään sido tänne Suomeen enää futiskauden päätyttyä.
“Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn’t do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.” Mark Twain
-Helena
