Great Barrier Reef & Cairns

Koska on jo marraskuu, aattelin vihdoin ja viimein kertoa aussiajan viimesestä reissuosiosta. Tätä edeltänyt stoori löytyy tästä.

Saavuttiin Saran kaa Cairnsiin pitkän bussiyön jälkeen aikasin aamulla. Ei päästy sillon vielä meidän hostelliin kirjautumaan, joten chillattiin auringonnousun aikaan puistossa ja kateltiin ohi juoksevia aamulenkkeilijöitä. Meidän hostelli oli nimeltään Flying Monkeys ja se osoittautu mun aussiaikoijen kamalimmaksi hostellikokemukseksi. Pääsääntösesti kaikki aikasemmat hostellit oli ollu suht siistejä ja asiansa ajavia, mut apinahostelli oli nimensä mukanen. Toki se oli halvin ja hyvällä paikalla, mutta se likasuus, haju ja kaikki oli kyllä niin hyihyihyi. En menisi enää ikinä, enkä suosittele kenellekkään muullekaan. Vietiin aamulla kamat huoneeseen, kävin heittämässä pienen aamulenkin ja sen jälkeen vietettiinki melkein koko päivä Cairnsin laguunilla. Bookattiin myös seuraavalle päivälle retki suurelle valliriutalle ja saatiin kyllä superhyvä päivän diili Peterspanilta. Päästiin seilaamaan Ocean freen pienellä purjeveneellä n.10 hengen porukalla, saatiin superhyvää ruokaa,päästiin snorklaamaan, käymään Green Islandilla ja bonuksena saatiin laitesukelluskokeilu ja molemmille päiväksi käyttöön vesikamerat. En nyt just keksis parempaa paikkaa kokeilla laitesukellusta kun iso valliriutta 8)

Tosin tuolla reissulla oli muutama mutta-kin mukana. En oo nimittäin ikinä pelänny niin paljon merta kun tuon päivän aikana. Olin pariinkin otteeseen aivan varma että me hukutaan, joudutaan haiden ruuaksi tai kuollaan sinne. Matka Cairnsista kesti parisen tuntia paikkaan minne ankkuroiduttiin ja päästiinkin heti snorklailemaan hetkeksi, mutta pian saatiin sit alkaa valmistautua laitesukellukseen. Saatiin matkan aikana briiffausta veneen crewilta et miten toimia yms, ja koska ei oltu kumpikaan tosiaan aiemmin kokeiltu tota niin oli vähän jännitystä ilmassa. Se jännitys alko muuttua mulla peloksi siinä vaiheessa kun päästiin veteen painava happipullo selässä ja yritettiin nopeesti opetella miten pitää hengittää. Harjoteltiin veneen vieressä aluksi ja se hengittäminen tuntu ihan hullun vaikealta ja lisäksi mun laseihin meni vettä aina kun yritin mennä syvemmälle. Meinasin jo luovuttaa, mutta jossain vaiheessa se homma alko sitten sujua niin lähettiin tutkimaan meren pohjaa, niin että meidän ohjaaja tais pitää koko ajan meidän käsistä kiinni.. :D Onneksi. Oltiin sukellettu ehkä minutti tai pari ja mun lasit alko taas täyttyä vedellä ja korviin sattu niin paljo että teki mieli itkeä. Se lasien tyhjentäminen tuntu aluksi niin järkyttävän kamalan pelottavalta että olin ihan varma et kuolen sinne ja yritinki näyttää meidän ohjaajalle et haluan pois sieltä, mut hän vaan yritti näyttää mulle merkkien avulla et tyhjennä ne lasit ja tasaa korvien paine. Alun ongelmien jälkeen homma alko toimia ja nähtiinkin nemoja, kilppari ja vaikka mitä muita hienoja fisuja! Olin niin proud of myself kun tultiin takasin paatille, koska ylitin itteni enkä luovuttanu! Tää oli mulle once in a lifetime -juttu, sukeltajaa musta ei nimittäin tuu, oli se nimittäin kuitenkin sen verran pelottava kokemus:D

pari haita kiersi meidän paattia, kuulemma ihan normaalia...:D

Sukeltelun jälkeen päästiin pienemmällä paatilla tutkimaan Green islandia, "coral cayta" .Tuolloin oli jo tosi kovat aallot ja näytti siltä että kohta alkais kunnon myrsky, ja saatiinkin mukavasti kaikki aallot sinne pikkupaattin. :D Saarelle päästyä aurinko kuitenkin paisto kun tilauksesta melkein koko sen ajan mitä sielä vietettiin. Kierreltiin ympäriinsä ja räpsittiin kuvia ennenkö lähdettiin takasin purjeveneelle ja snorklaamaan.

Päästiin tosiaan snorklailemaan vielä ennenkun lähdettiin takasin Cairnsia kohti ja mä snorklailin loppuajan pelastusliivi päällä, koska se tuntu paljon turvallisemalta sillä tavalla :D 

Paluumatka maihin olikin sitten taas oma tarinansa. Hirveessä myrksyssä  yli 2h purjeveneellä ei kuulu elämäni tähtihetkiin, olin niin varma että se kaatuu ja me jäädään sinne keskelle avomerta haiden syötäväksi. Ihan totta, en oo eläessäni pelänny niin paljo. Musta ei varmaan tule siis myöskään purjehtijaa :D Istuttiin aluksi sillä puolella mikä oli lähempänä vettä ja saatiinkin sitä vettä sen verran niskaan että istuttiin hyvin pian koko porukka paatin toisella reunalla. Aluksi crew tyypit vielä vitsaili koko asialla ja kerto tälläsiä lohduttavia juttuja kuten että "ei olla ikinä oltu näin kovassa myrskyssä" yms muuta hauskaa.. :D Mutta voi sitä onnen määrää kun satama alko näkyä ja päästiin ku päästiinki maihin! Lähdin iltapäivällä vielä lenkille ja mulla vaan pyöri päässä, niikun pyöri melkein seuraavat kaks viikkoa. En tiiä minkä kumman merisairauden sieltä sitten sain :D 

Seuraava ja viimenen Cairns-päivä oli sadepäivä, ja kun arskaa ei päästy ottamaan (ei sitä kyllä siinä vaiheessa enää oltas tarvittukaan) niin meitsi vuokras neljäksi tunniksi pyörän ja lähin polkemaan ilman mitään tiettyä määränpäätä. Päädyin sitten tieopasteiden ohjaamana Crystal Cascades vesiputouksille. Se oli ihan nätti paikka, josta mun sumuiset kännykkäkuvat ei kyllä paljon kerro. Sen jälkeen pyöräilin vielä Cairnsin botanic gardeniin ja siinä se aika sitten menikin. Illalla oli kevyt väsy ja seuraavana aamuna sit lennettiinkin takas Brissyyn. Olin kotona päivän ja maanatai aamupäivänä sanoin heipat parhaalle hostperheelle ja ihanalle kodille. Tästä kaikesta on siis jo yli puoli vuotta, mut se tuntuu vieläkin niinkun eiliseltä. Mulla on aivan hullun kova ikävä takasin, ehkä vielä joku päivä.  <3 

-Helena

The first part of 2015

Vaikka helmikuu on kerennytkin jo yli puolen välin niin täältä tulis nyt tarinoita tammikuulta! Vuoden ensimmäinen kuukausi oli erittäin mukava - vähän töitä, paljon urheilua ja ihania viikonloppuja. Järkkärikameralla kuvailut jäi aika vähille, joten tän tammikuun tarinan kuvituksena toimii nyt iphonella napatut otokset, So lets start -

Vuoden ensimmäinen päivä meni tälläsissä merkeissä vanhempien kanssa. Äiti ja isä oli lentäny Brisbaneen edellisenä päivänä ja mä lensin Sydneystä aamuyöllä ja nappasin heidät matkalla kotiin juna-asemalta. Tuliaiseksi sain mm. ruisleipää, fazerin sinistä ja karkkia - eivät muuten kovin kauaa kerenneet ne herkut kaapin nurkissa pyöriä :D Ensimmäinen paikka mihin mentiin oli Wellington Point ja käveltiin sieltä King Islandille. Laskuveden aikaan siis tuolta pointilta voi kävellä meren pohjaa pitkin tonne pikkuselle saarelle. Yritettiin tätä jo joulukuussa Liinan ja Karon kanssa mut silloin toi kävelypätkä oli täynnä niitä meduusoja. Nyt se oli täynnä pikku rapuja, mutta ei haitannu kävelemistä. Kävelyretken jälkeen käytiin jäätelöllä ja sitten suunnattiin kohti North Stradbrokea:

Tonne saarelle pääsee tästä meidän läheltä n. 20 min lautalla ja se on todellakin käymisen arvoinen paikka! Pakko keretä vielä itekkin toisen kerran sinne koko päiväksi, siellä on niin nättiä!! Illalla mentiin vielä Raby Bay Marinaan syömään ja sit äippä&iskä suuntasivat hotellilleen ja minä kotiin vihdoin nukkumaan. Täytyy sanoa että uni tuli kyllä äkkiä kun edellisenä yönä tuli nukutta se nolla tuntia.

Seuraavana päivänä lähdettiin tutkimaan Mount Tamborinen kansallispuistoa. Tsiigailtiin hienoja maisemia ja käveltiin sademetsässä. Tamborinelta suunnattin Gold Coastille Surfersparadiseen, käytiin rannalla ja vanhemmat kävi Skypointissa, jossa ite oon jo käynyt aikasemmin niin en nyt menny. Dinnerin jälkeen ajeltiin taas takasin Brissyyn.

Sitten veinkin suomen vieraat Lone Pine Koala sanctuaryyn ruokkimaan kenguruita ja näkemään koaloita ensimmäistä kertaa. Päästiin myös todistamaan koalatappelua, josta mulla on instassa muuten video! Aatelin vaan kuvata videota kun ne keskusteli aika äänekkäästi, mutta sitten toi toinen kävi yhtäkkiä toisen kimppuun! :D Oli aika jännää. Koalapuistosta suunattiin Mount coothahille ja sieltä Kangaroo pointille. Saman päivän illalla hostperhekin saapu kotiin ja seuraavana aamuna äippä&iskä tuli meille aamupalalle, ennen kuin vein ne lentokentälle, josta suuntasivat Sydneyyn. Aika tapahtumarikas oli siis vuoden eka viikko!

Paluu arkeen ei ollu kovin vaikea: mulla oli toodella paljon vapaata, treenit pääsi vauhtiin erinomaisesti, mulla oli RUISLEIPÄÄ ja sain köllötellä uima-altaalla.

Viikonloppuna numero 3. sain olla torstaista maanataihin asti talonvahtina ja voin kertoa että oli niiiiin ihanaa nukkua monena yönä putkeen niin pitkään kun halus, ilman mitään häiriötekijöitä. Aupairin unelma haha. Perjantaiaamun kevyen kolmen tunnin pyörälenkin jälkeen makasin tuossa ylävasemalla olevan kuvan asennossa koko loppupäivän siihen asti, että Sara pääsi töistä ja saapui meidän matalaan majaamme. Suunnattiin sit meidän perinteiseen paikkaan frojolle, haettiin Anniina messiin, käytiin ostamassa terveelliset eväät ja mentiin meille. Kokkailtiin, pidettiin hurjaakin hurjemmat kolmen aupairin allasbileet ja katotiin muutama jakso sinkkuelämää.

Seuraavana aamuna lämpötila oli varmaan 35 jo 9 aamulla. Karokin liitty meidän seuraan ja vietettiin koko päivä altaassa - oli oikeasti ainoa paikka missä pysty olla ulkona. Makasin nimittäin aurinkotuolissa ehkä viis minuuttia ja olin jo ihan hikimärkä sen jälkeen..:D Päivän aktiviitteettina oli pizzojen haku Dominosista, mut iltapäivällä ruvettiinkin sit Karon kanssa valmistautumaan meidän kauan odottamaan futismatsiin, josta kerroinkin edellisessä postauksessa. 

Pelin jälkeen päätettiin suunatiin samantien meille nukkumaan ja seuraavana aamuna arska paistoi taas sen verran kuumasti, että allaspäivähän siitä tuli. Pientä jännitystä meidän aamupäivään toi erittäin oudonnäkönen otus, joka oli todennäkösesti yöllä tippunu meiän altaaseen, tai niin ainakin arveltiin. Se oli jonkun sortin lisko, jolle en todellakaan tiedä nimeä, ja sillä oli valtava maha, heh. Hetken aikaa Karon kans pohdittiin et mitä sille pitäis tehdä, mutta onneks Sara tuli kuitenkin pian ja pelasti meidät ja nosti ton kyseisen otusmöllykän surfboardin avulla altaasta pois..:D Voin kertoa että oli ehkä rumin eläin minkä oon ikinä nähny.

Seuraavalla viikolla mulla tais olla huikeat 6 tuntia yhteensä töitä, koska hostisä oli viikolla kotona. Perhe tuli tuolta edellisviikonlopun reissulta kotiin maanantaina ja lähti uudelle reissulle jo sit seuraavana perjantaina. Olin aivan onnessani että saisin olla kaks viikonloppua ihan yksin kotosalla, mutta sit kuulinkin että tänä seuravaana viikonloppuna hostisänvanhemmat on tulossa kylään, vaikkei siis perhe ollutkaan siellä. Pikkusen meinas ärsyttää aluksi kun oltiin jo tyttöjen kans suunniteltu taas kaikenlaista, mutta lopulta tuo toinenkin rento viikonloppu meni oikeinkin hyvin. Heitin perheen siis perjantaiaamuna lentokentälle ja hain samalla reissulla Karon kyytiin ja mentiin salille. Chillailtiin taas vaihteeksi altaalla koko päivä ja iltapäivällä lähettiin frojolle ja Saraki tuli mukaan. Käytiin vähän foodshopping ja kun päästiin kotiin niin nää vanhemmat vieraat oliki saapuneet paikalle. Hostisä oli tosin unohtanu jättää heille avaimen meidän porttiin niin he olivat joutuneet odottaa että mä tuun avaaman sen. Ilta kulu taas vaihteeksi sinkkuelämää-maratonin ja herkkujen parissa :)

Seuraavana aamuna otettiin suunnaksi Currumbin rock pools, koska oltiin kuultu että se on siisti paikka. Ja olihan se ihan kiva mesta, mutta vesi ei ollu siellä niin kirkasta kun odotettiin ja sit rupeskin satamaan niin ei viihdytty kauhean kauaa. Sää kuitenkin kirkastu kun ajettiin rannikkoa kohden niin päätettiin mennä Palm beachille. Siellä vierähtikin useampi tunti kunnes suunattiin pancakes heaveniin syömään. Aivan taivaallista ruokaa, mutta palvelu ei ihan pelannu. Päätettiin sit jättää jälkkäripannarit seuraavaan kertaan ja meinattiin mennä sen sijaan surfersiin frojoille, mutta koska ei löydetty yhtä ainuttakaan parkkipaikkaa niin lähettiin vaan ajelemaan Brissyä kohti macflurryjen kera.

 

Seuraavana aamuna suunnattiin taas karon kaa aamusalille ja sen jälkeen päivä kulukin altaalla ja toisetkin tytsyt liitty seuraan. Mitään sen kummempaa ei sitte taidettukaan tehdä tai en ainakaan nyt just muista :D Next day eli 26.1 olikin sit Australia day, mikä on aussien ehkäpä tärkein juhlapäivä. Meitsillä tosin alko kovempi treeniviikko koska päivä oli maanantai ja kun karokin suuntas takasin kotihoodzeilleen niin menin ite vaan salille treenaamaan. Iltapäivällä hain hostperheen kentältä ja sen jälkeen suuntasin juoksentelemaan. Illalla meillä oli vielä australiaday-dinner kotosalla.

Aussipäivän jälkeen tuli vähän uusia tuulia munkin "työkuvioihin". Pikkupoitsu nimittäin vaihto päiväkotia tähän ihan about kilometrin päähän siitä entisestä, joka sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Lisäks poitsu menee nyt päiväkotiin kolmesti viikossa entisen kahden sijaan, joten mulla on siis vaan yks kokonainen päivä viikossa kahestaan pojan kanssa, muina päivinä vien sen vaan sinne päikkäriin. Toki mulle on ilmestyny kaikenlaisia lisähommia, mm. siivousta, pyykkäämistä, kasvienkastelua ja altaan puhtaana pitoa mutta täytyy sanoa että on tässä kyllä elämä helpottunu aika paljon :) Niin paljon kivempaa kun voin viedä pojan päikkäriin pyörällä eikä tarvi enää istua aamuruuhkissa! Tosin hommat muuttuu taas ens viikon jälkeen kun hostäiti jää mammalomalle.

Tammikuun viimeisenä perjantaina olikin sit vuorossa juhlia: Nooran synttärit ja Karon läksiäiset. Karolle vielä ihanaa reissua jos tätä satut lukemaan! <3 Tähän loppuun todettakoon vielä että huhhuh ja huh kun aika menee niin nopeaa... Nyt on jo helmikuun 17. päivä?!? Juttuhan on sellanen että jos kaikki menee suunnitellusti niin kahden kuukauden päästä oon jo suomenkamaralla. Onneksi vielä kuitenkin se 2 kuukautta aikaa nautiskella tästä elämästä täällä! :)

-Helena