Noniin, ensimmäiseltä arvokisareissulta palattu - hiukan pettyneenä ja paikat hajalla, mutta hengissä! Tuli otettua osumaa niin auton kylkeen kun maan pintaan ja kirsikkana kakun päälle sain paluulennolla jonkun kohtauksen, mutta selvisin!
Oltiin Portugalissa kisaviikkoa edeltävänä perjantaina ja kerettiin totuttautumaan lämpöön ja mäkisiin maastoihin kolmen harjotuksen verran. Oli taas vähän totuttelemista kuumuuteen, vaikkei siitä nyt niin kauaa ookaan kun ausseista palasin. :D Kuitenkin aika nopeesti siihen ja kaikkeen muuhunkin tottu, ja ensimmäisenä kisaaamuna tiistaina oli hyvä olo, vaikka vähän jännittikin.
Alun menin aika varman päälle, mutta ennen yleisörastia tuli ensimmäinen puolen minuttin tyhmä virhe. Sen jälkeen meni taas hyvin aina toisiks viimeselle rastille. Sain edeltä lähteneet tytöt matkalla kiinni ja lähdin säntäilemään ja siitä seuras n. puolen minuutin vrhe, kiersin yhden rakennuksen väärältä puolelta. Lähdin pummin jälkeen rastilta kauhealla vauhdilla ja satuin just väärällä hetkellä kattomaan liian kauan karttaa - seuraavaks olinkin takarengas ilmassa ja naama auton kyljessä. En oikeastaan muista kolaroinnista paljoakaan, yritin vaan äkkiä nousta ylös ja toivoin ettei pyörä olis hajonnu. Ja ehjänä se pysykin, pääsin maaliin. Maaliviivan jälkeen alkoikin sitte koskea vähän joka paikkaan, erityisesti oikeaan polveen. Myös leuka ja niskat oli tosi kipeät enkä pystyny avaamaan edes suuta kunnolla, saatika syömään/pureskelemaan mitään. Aika vähillä ulkoisilla naarmuilla kuitenkin selvisin, mutta koska kipu oli niin kova ja pelko siitä et jotain ois menny hajalle pahemminkin lähdin ambulanssin kyydissä lähimpään terveyskeskuskseen. Siellä vanhempi lääkäritäti ei juuri englantia puhunu, mutta sanan pain hän osas sanoa. Hoitajat kävi keskustelua portugaliksi ja lopulta mut tuoneet ambulanssikuskit kertoivat, että täytyy lähteä kuvattavaksi isompaan sairaalaan. Matkaa oli noin tunti, odottelin odotussalissa noin 2h pyörätuolissa ja vihdoin kun alkoi tapahtua niin tapahtukin nopeasti. Kävin lääkärillä (joka osas tällä kertaa enkkua) seuraavaks mut vietiin röntgeniin ja pian jo pääsin takasin lääkärille. Mitään ei ollu onneksi murtunu ja sain vaan portugalilaisen reseptin kipulääkeeseen. Kävelemään en oikein päässy, mutta päätin jo illalla et seuraavana kisapäivänä ajan vaikka pää kainalossa. :-) Sprintissä olin siis lopulta 7. jääden mitalista minuutin ja 13sekuntia ja kullasta reilu 2 minuuttia.
Sprinttipäivää videolla:
Keskiviikkona keskimatkan kisan aamuna käveleminen onnistu jo hippasen paremmin kun edeltävänä iltana,vaikka kipeää teki. Kisavaatteet vetäsin kuitenkin päälleni ja lähdettiin kohti kilpailupaikkaa. Ensimmäiset pyöräilymetrit oli aika kivuliaita, mutta kipulääke autto ehkä vähän. Verryttelyt jäi aika vähäiseksi ja kisan alkumatkan olin aivan sekasin - luin aivan väärin risteyksiä, mutta virheet jäi lopulta aika pieniksi. Mutta tod näkösesti ilman niitä pieniä tyhmiä virheitä olis mitali voinut tula, kun jäin pronssista harmilliset 37 sekuntia. Varmistelin loppumatkan liikaa, olis vain pitänyt ajaa kovempaa kun olis päässyt. Ärsyttää x100000, Lähdin toisiks viimesenä metsään ja kun tulin maalin olin 3, mutta viimesenä lähtenyt ranskalainen meni just eteen. Se ärsyttävin sija, neljäs, siis jäi keskimatkalta taskuun. Otin kisassa osumaa myös maanpinnan kanssa, tällä kertaa kaaduin vasemman polven päälle ja kauniit arvet siihen sainkin.:D
Keskimatka videolla;
Torstaina oli välipäivä, jollon muut kävi lenkkeilemässä ja tutkimassa joitain kulttuurikohteita, mutta mä päätin jäädä parantelemaan itteäni hotellille koko päiväksi.
Perjantaiaamuna edessä olikin pitkä matka. Polvi oli edelleen kipeä, mutta kisassa sen kivun sai unohtumaan jotenkin. Toki lääkketkin autto varmasti jonkun verran. Väliaikoja tutkittua oon ollu vielä 5-6 rastilla mitalikannassa, mut sit meno on hidastunu. Tuli ehkä liikaa varmisteltua ja olis vaan pitäny ajaa kovempaa. Tuloksena viides sija. Neljännestä hävisin 2 sekuntia, mutta onneksi mitaliin oli enemmän eroa niin ei jääny niin paljon harmittamaan :D Mitaliin siis 3 minuuttia ja voittaajaan reilu 8 minuuttia.
Pitkänmatkan maasto oli aika vaativa ja vaarallinen ja valitettavasti meistä Hakaloista toinenkin joutu sairaalareissulle pyörän yli lennettyä, mutta onneksi lopulta ei mitään vakavaa käynyt. Viestijoukkue ja järjestys meni kuitenkin meillä tytöillä uusiksi. Lauantainen viesti alko aikasin aamulla: Julia alotti ja tuli neljäntenä, Krista ajo toisen osuuden tosi hyvin ja pääsin lähtemään ankkurina toisena metsään. Tiedän, ettei ikinä saisi ajatella loppusijotuksia suorituksen aikana, mutta jostain syystä sorruin siihen. Tuli pieni virhe. Tiedän, että aina jos tekee pienen virheen, mun pitää olla äärimmäisen keskittyny ettei tuu sitä isompaa pummia perään. Nyt voin vaan kysyä että mikä tuli kun en ollu äärimmäisen keskittyny. En tiedä. Kolmosrastille tuli abouttiarallaa 10 minutin pummi. En huomannut yhtä pientä risteystä, luulin seuraavaa siksi ja en tajunnut hommaa ajoissa. Olin aika paniikkissa ja tuli varmaan sen takia vielä isompi virhe. Mun perään kolme minuuttia lähteny ruotsalainen ja itävaltalainen kerkes kauas sillä välin kun mä yritin paikantaa itteäni, sen jälkeen ei ollu enää paljon tehtävissä vaikka kovaa yritinkin ajaa. Kun vihdoin pääsin maaliin ja näin mitalistaan iloinneet länsinaapurit, niin voin kertoa että seuraavat tunnit oli synkimpiä tässä elämässä. Ei se mitään, jos olisin henkilökohtasen suorituksen mokannu, mutta kun oli ensimmäinen arvokisa VIESTI ja ankkuriosuus kyseessä niin se pisti kyllä mielen matalaks, eikä se varmaan koskaan unohdukaan. Pikkuhiljaa on kuitenkin elämä alkanu voittamaan, ehkä tästäki pettymyksestä joskus selvitään. :D
Ortopedilla on nyt kuitenkin käyty ja polvea ei tarvi magneettikuvata mikä on hyvä juttu! Saan siis alkaa urheilemaan sillon kun kipu on kokonaan poissa. Tämän enempää en jaksa tällä kertaa tarinoida, nyt siirryn juhannuksen viettoon! Tässä vielä kiva video koko kisaviikosta :-)
Hyvää juhannusta!
-Helena
Hyvää juhannusta!
-Helena
