Great Barrier Reef & Cairns

Koska on jo marraskuu, aattelin vihdoin ja viimein kertoa aussiajan viimesestä reissuosiosta. Tätä edeltänyt stoori löytyy tästä.

Saavuttiin Saran kaa Cairnsiin pitkän bussiyön jälkeen aikasin aamulla. Ei päästy sillon vielä meidän hostelliin kirjautumaan, joten chillattiin auringonnousun aikaan puistossa ja kateltiin ohi juoksevia aamulenkkeilijöitä. Meidän hostelli oli nimeltään Flying Monkeys ja se osoittautu mun aussiaikoijen kamalimmaksi hostellikokemukseksi. Pääsääntösesti kaikki aikasemmat hostellit oli ollu suht siistejä ja asiansa ajavia, mut apinahostelli oli nimensä mukanen. Toki se oli halvin ja hyvällä paikalla, mutta se likasuus, haju ja kaikki oli kyllä niin hyihyihyi. En menisi enää ikinä, enkä suosittele kenellekkään muullekaan. Vietiin aamulla kamat huoneeseen, kävin heittämässä pienen aamulenkin ja sen jälkeen vietettiinki melkein koko päivä Cairnsin laguunilla. Bookattiin myös seuraavalle päivälle retki suurelle valliriutalle ja saatiin kyllä superhyvä päivän diili Peterspanilta. Päästiin seilaamaan Ocean freen pienellä purjeveneellä n.10 hengen porukalla, saatiin superhyvää ruokaa,päästiin snorklaamaan, käymään Green Islandilla ja bonuksena saatiin laitesukelluskokeilu ja molemmille päiväksi käyttöön vesikamerat. En nyt just keksis parempaa paikkaa kokeilla laitesukellusta kun iso valliriutta 8)

Tosin tuolla reissulla oli muutama mutta-kin mukana. En oo nimittäin ikinä pelänny niin paljon merta kun tuon päivän aikana. Olin pariinkin otteeseen aivan varma että me hukutaan, joudutaan haiden ruuaksi tai kuollaan sinne. Matka Cairnsista kesti parisen tuntia paikkaan minne ankkuroiduttiin ja päästiinkin heti snorklailemaan hetkeksi, mutta pian saatiin sit alkaa valmistautua laitesukellukseen. Saatiin matkan aikana briiffausta veneen crewilta et miten toimia yms, ja koska ei oltu kumpikaan tosiaan aiemmin kokeiltu tota niin oli vähän jännitystä ilmassa. Se jännitys alko muuttua mulla peloksi siinä vaiheessa kun päästiin veteen painava happipullo selässä ja yritettiin nopeesti opetella miten pitää hengittää. Harjoteltiin veneen vieressä aluksi ja se hengittäminen tuntu ihan hullun vaikealta ja lisäksi mun laseihin meni vettä aina kun yritin mennä syvemmälle. Meinasin jo luovuttaa, mutta jossain vaiheessa se homma alko sitten sujua niin lähettiin tutkimaan meren pohjaa, niin että meidän ohjaaja tais pitää koko ajan meidän käsistä kiinni.. :D Onneksi. Oltiin sukellettu ehkä minutti tai pari ja mun lasit alko taas täyttyä vedellä ja korviin sattu niin paljo että teki mieli itkeä. Se lasien tyhjentäminen tuntu aluksi niin järkyttävän kamalan pelottavalta että olin ihan varma et kuolen sinne ja yritinki näyttää meidän ohjaajalle et haluan pois sieltä, mut hän vaan yritti näyttää mulle merkkien avulla et tyhjennä ne lasit ja tasaa korvien paine. Alun ongelmien jälkeen homma alko toimia ja nähtiinkin nemoja, kilppari ja vaikka mitä muita hienoja fisuja! Olin niin proud of myself kun tultiin takasin paatille, koska ylitin itteni enkä luovuttanu! Tää oli mulle once in a lifetime -juttu, sukeltajaa musta ei nimittäin tuu, oli se nimittäin kuitenkin sen verran pelottava kokemus:D

pari haita kiersi meidän paattia, kuulemma ihan normaalia...:D

Sukeltelun jälkeen päästiin pienemmällä paatilla tutkimaan Green islandia, "coral cayta" .Tuolloin oli jo tosi kovat aallot ja näytti siltä että kohta alkais kunnon myrsky, ja saatiinkin mukavasti kaikki aallot sinne pikkupaattin. :D Saarelle päästyä aurinko kuitenkin paisto kun tilauksesta melkein koko sen ajan mitä sielä vietettiin. Kierreltiin ympäriinsä ja räpsittiin kuvia ennenkö lähdettiin takasin purjeveneelle ja snorklaamaan.

Päästiin tosiaan snorklailemaan vielä ennenkun lähdettiin takasin Cairnsia kohti ja mä snorklailin loppuajan pelastusliivi päällä, koska se tuntu paljon turvallisemalta sillä tavalla :D 

Paluumatka maihin olikin sitten taas oma tarinansa. Hirveessä myrksyssä  yli 2h purjeveneellä ei kuulu elämäni tähtihetkiin, olin niin varma että se kaatuu ja me jäädään sinne keskelle avomerta haiden syötäväksi. Ihan totta, en oo eläessäni pelänny niin paljo. Musta ei varmaan tule siis myöskään purjehtijaa :D Istuttiin aluksi sillä puolella mikä oli lähempänä vettä ja saatiinkin sitä vettä sen verran niskaan että istuttiin hyvin pian koko porukka paatin toisella reunalla. Aluksi crew tyypit vielä vitsaili koko asialla ja kerto tälläsiä lohduttavia juttuja kuten että "ei olla ikinä oltu näin kovassa myrskyssä" yms muuta hauskaa.. :D Mutta voi sitä onnen määrää kun satama alko näkyä ja päästiin ku päästiinki maihin! Lähdin iltapäivällä vielä lenkille ja mulla vaan pyöri päässä, niikun pyöri melkein seuraavat kaks viikkoa. En tiiä minkä kumman merisairauden sieltä sitten sain :D 

Seuraava ja viimenen Cairns-päivä oli sadepäivä, ja kun arskaa ei päästy ottamaan (ei sitä kyllä siinä vaiheessa enää oltas tarvittukaan) niin meitsi vuokras neljäksi tunniksi pyörän ja lähin polkemaan ilman mitään tiettyä määränpäätä. Päädyin sitten tieopasteiden ohjaamana Crystal Cascades vesiputouksille. Se oli ihan nätti paikka, josta mun sumuiset kännykkäkuvat ei kyllä paljon kerro. Sen jälkeen pyöräilin vielä Cairnsin botanic gardeniin ja siinä se aika sitten menikin. Illalla oli kevyt väsy ja seuraavana aamuna sit lennettiinkin takas Brissyyn. Olin kotona päivän ja maanatai aamupäivänä sanoin heipat parhaalle hostperheelle ja ihanalle kodille. Tästä kaikesta on siis jo yli puoli vuotta, mut se tuntuu vieläkin niinkun eiliseltä. Mulla on aivan hullun kova ikävä takasin, ehkä vielä joku päivä.  <3 

-Helena

Boattrip & kuulumisia

Hellou sinne ruudun toiselle puolelle! Takana kolme viikkoa täällä ja kyllähän mä tykkään!! Toisaalta tuntuu et oisin ollu täällä jo tosi kauan, toisaalta taas et olisin vasta just tullu. Suurimman osan ajasta oon jokatapaukses hirveen onnellinen et oon täällä just nyt, vaikka sattunnaisesti, yleensä sillon kun oon yksin, on tullu haikailtua Suomeakin, mutta mitään suurempaa koti-ikävää ei oo kyllä ollut. Anyway täällä on taas kerenny tapahtua viime postauksen jälkeen vaikka ja mitä, ja nyt olikin korkea aika tulla purkamaan kameran sisältöä tänne blogiinkin!

Viime viikon maanataina oli yleinen vapaapäivä, mikä tarkotti mullekin töistä vapaata. Instagram seuraajat ja fb-kamut jo näkivätkin, et yks mun must to do in Australia -juttu toteutu: sain koalan syliini!! Koaloista ja kenguruista tulee juttua kuitenkin vasta myöhemmin, samaisena maanataina nimittäin käytiin hostperheen kanssa veneretkellä autiolla saarella. Oli aika siisti kokemus! Ihan autio se ei toki ollu, koska muutama muukin oli viettämässä siellä perfectossa säässä aamupäivää. Täällä näkyy tosi selkeästi meren nousu- ja laskuvaiheet, ja sen takia mekin lähdettiin veneilemään jo aamuvarhasella että kerettiin takasin satamaan ennenku meri ns vetäyty.

Tosi monet oli jääny veneineen tonne syvemmälle, ilmeisesti just noiden nousujen ja laskujen takia. Me kuitenkin parkkeerattiin paatti rantaan ja pistettiin piknik pystyyn! Toastia, salaattia ja seafoodia, nams!

Täytyy sanoa ettei paljon parempaa alotusta uudelle viikolle olis voinu olla, 11/10 maanatai-aamuksi! Päivä jatku tosiaan suomityttöjen kanssa koalapuistossa, mutta se ansaitsee ihan oman postauksen. Tiistaina alko sit mun hurja kolmen päivän työviikko. Tiistaihin kuulu voimistelukerhoa, autoilla leikkimistä, piirtelyä,baseballin ja jalkapallon pelaamista ja muuten vaan leikkimistä. Töiden jälkeen taisin viettää iltani vaan salilla.

Keskiviikkona olikin vähä pitempi työpäivä, koska perheen äidin piti lentää työpaikalleen jo aamuyöllä. Poitsu tais itkeä aamulla melkein puoli tuntia, koska ois halunnu et äiti tulee hänet herättämään like always, mut aamupalamurot syötyä oli jo parempi mieli ja sain heittää ilosen taaperon päiväkotiin. Päivällä taisin vaan käydä salilla ja makoilla altaalla ja iltapäivällä hain sit pojan takas kotiin. Leikittiin pihalla, tein dinnerin ja hostäidin lennon myöhästymisen takia mun täyty myös pistää kylpy valmiiksi pojalle. Olin vapaa joskus puol 8 aikoihin vasta, kun normisti oon aina puoli kuudelta.

 Torstaina vein taas pojan päiväkotiin ja siivosin koko talon - meille tuli nimittäin viikonlopuksi yks hostien kaveripariskunta kylään. Torstaihin kuulu myös salitreeni, juoksulenkki ja kahvihetki brittiläisen aupairin kaa. Mun salin vieressä on yks ihan törkeen hyvä kahvila, tuun luultavasti tuhlaamaan sinne vielä pitkän pennin.. :D 

Perjantaina olikin taas vapaapäivä, nukuin pitkään ja lähdin pariksi tunniksi salille. Kotona Suomessa oon tottunu siihen, et jos meen salille niin meen sinne tekemään vaan voimatreenejä, koska kaikki kestävyysjutut pystyy tekemään ulkona. Täällä kuitenkin on keskipäivällä aivan sika kuuma treenamiselle, enkä haluaisi mitään urheilutoppi-aurinkorajoja niin meen mielelläni lenkkeilemään ilmastoidulle kuntosalille :D Salin jälkeen päätin käydä pikavisiitillä Suomi Villagessa, kun näin facebookissa paikasta juttua. Paikka on about 7 km päässä mun kotoa ja olin hiukan hämilläni kun päädyin navigaattoriin laittamaan osoitteeseen, koska en nänhy missään facebookissa kehuttua Poro-kahvilaa. Toi Suomi Village on siis australialaistyyliin vanhainkoti, jossa on suomalaisia. Menin sit "infotiskille" ensimmäisestä ovesta sisään ja sit löysinkin sen etsimäni kahvilan rakennuksen kulman takaa. Suurin syy miks menin sinne oli jäätävä karjalanpiirakka himo ja sainkin mukaan pussillisen noita ah niin ihania suomiherkkuja! Ja kun näin pöydällä täydellisen korvapuustin niin en voinu olla ostamatta :D Ja sain sen vielä lämmitettynä, oli muuten elämäni ehkä paras korvapuusti! :D Tuli niin kotoosa olo!

Kävin perjantaina vielä tekemässä yhden treenin ja illalla mentiin Liinan kaa syömään Raby Bayhin ja varatiin ens viikonlopulle (eli siis nyt tulevalle) yks reissu mitä oon nyt tän viikon odottanu kun kuuta nousevaa! Lauantaiaamu lähti piiiitkästä aikaa yli tunnin juoksulenkillä liikkeelle - melkein koko kesän juoksulenkkejä välttäneenä täytyy sanoa että hyvältä tuntuu! Vihdoin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, koska vaikka osittain juoksin asfaltillakin, nin pohkeet ei kipuillu enää sietämättömästi! Wiihii! Päivä meni Westfieldin valtavassa ostoskeskuksessa ja iltapäivä salilla. Illalla olikin vuorossa dinner kotona ja oli kyllä hauska ilta! Pelattiin uunoa, juotiin viiniä ja meikä tarjos salmiakkia vieraille :D He ei ymmärtäny kuinka pystyin syödä sitä ilman et join vettä heti :D Ja vitsi muuten! Tää vieraspariskunta ehdotti et voisin tulla sit heille asumaan vaikka kahdeksikin viikoksi sen jälkeen kun mun aupair-työt loppuu, koska he asuu ihan beachin vieressä, Sydneyn lähettyvillä ja heillä on mun ikäsiä tyttäriä, vois olla aika siistiä!

Sunnuntaina oli aika easy morning, syötiin brunssi pihalla ja iltapäivällä lähettiin koko porukka veneileen kera shampanjan, viinirypäleiden ja muiden herkkujen. Käytiin ajelemassa (siis veneellä) 

Raby Bayn alueella, missä on appajee varmaan sata toinen toistaan hienompaa taloa. Kuulemma about 2-3miljoonaan suurin osa sielä maksaa. Salakuvasin näitä linnoja niin ehkä saatte tännekin vähän kuvamateriaalia ja käsitätte paremmin mistä on siis kyse :D Illalla toimin babysittinä (=katoin teeveetä ja söin) kun hostit oli vieraiden kans illallisella. 

Siinäpä siis viime viikon kuulumiset! Eilen oli taas paluu "arkeen". Käytiin pojan kaa puistossa ja leikittiin kotona. Tänään oli taas voimistelukerho ja sen jälkeen käytiin hakemassa mulle oma kirjastokortti, jei! Huomenna ois tarkotus mennä ekoille iltarasteille täällä, saa nähä löydänkö ensinnäkään sitä lähtöpaikka, mut toivotaan parasta!:D Ainoa probleema mikä mulla täällä nyt on, on tän netin kanssa.Mulla kerkes olla huiman viikon verran puhelinliittymä käytössä kun tuli viesti et " your data is running out". Ja sillä määrällä oli tarkotus pärjätä kuukausi.. Tää vaikuttaa siis aika paljon tähän postaustahtiin, mutta yritän keksiä nyt jotain! Mutta tosiaan, tää nyt on vaan pikku käytännön ongelma, muuten menee erittäin hyvin, terkkuja Suomeen!

-Helena