Hola! Espanjasta kotiuduttu uusien kokemuksien kera ja ehkä vähän ruskettuneempanakin, heh.Vaikka suunnistuskisat menikin multa pahasti alakanttiin, niin oli todella bueno reissu, enkä voi muuta sanoa kun et kyllä toi España on vieny tämän tytön sydämen totally.
.jpg)
Mutta niin - elämäänhän kuuluu niiden hyvien hetkien lisäksi myös niitä surullisia. Kotimatkalla Espanajasta tuli surullista tietoa lähipiiristä, ja lauantaina sitten meidän rakas "Noppa-paappa" nukkui pois..♥ Noppa-paappa oli ja tulee aina olemaan mulle sellanen henkilö, ketä arvostan todella todella paljon. Tosielämän sankari. Noppa-paapan 100 vuotis syntymäpäiviä juhlittiin tammikuussa isolla porukalla, eikä sitä näin nuorena jotenkin edes voi käsittää, kuinka paljon paappa onkaan elämässään kerenny nähdä. Paappa sai elää todella pitkän ja terveen elämän, jossa mä yhtenä lapsenlapsenlapsena oon saanu olla läsnä viimeset 18 vuotta. Mulle on jääny vaan hyviä muistoja hänestä, ja aina kun on "noppamummulassa" kyläilty, niin siellä on ollu kaksi niin elämänilosta ja niin pirteää ihmistä vastassa. Vaikka sekä paapalla että mummalla on ikää ollu mittarissa koko mun elämän ajan paljon, niin silti he on aina ollu mukana tässä maailmassa ja saaneet elää yhdessä. Jotenkin vaan todella kiitollinen ja siunattu olo siitä, että mun elämässä on tälläsiä ihmisiä ollu. Noppa-paapan ja -mumman yhteinen, yli 76 vuoden taival, on kyllä niin uskomaton ja uniikki, että sanat loppuu. Oon todella surullinen mumman puolesta, sillä hän joutuu nyt jatkaa matkaa täällä ilman paappaa. Mutta mä todella uskon siihen et paappa on nyt ansaitsemassaan paremmassa paikassa..♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti