tj 3

Helou! Se ois semmonen juttu et ens viikolla tää syksy ja nää peltomaisemat vaihtuu kesään ja miljoonakaupunkiin, aika hurjaa! Vaikka mulla on ollu monta viikkoa aikaa valmistautua tähän lähtemiseen nii oon silti ylläripylläri jättäny aika paljon tehtävää näille viimesille päiville. Kaikki tärkeimmät jutut on onneksi kondiksessa, lähinnä nyt vaan stressaan pienemmistä jutuista ja well, tuosta pakkaamisesta. Laukku on möllöttäny jo useamman päivän keskellä huoneen lattiaa ja en todellakaan tiiä miten tuun mahduttamaan sinne kaiken tarvittavan...

Nyt kuitenkin vähä urheilujuttuja: Viime viikonloppuna oli tosiaan mun tämän kauden ensimmäinen ja viimenen kisaviikonloppu pyöräsuunnistuksen parissa. Vuosi sitten kovan kolauksen saanu motivaatio on tossa kesän aikana vähän nostanu päätään sieltä kuopasta, ja kun jalka/selkävaivatkaan ei piinannu nyt fyssarin ansioista läheskään siinä määrin mihin oon menneinä kuukausina tottunu, niin päätin lähteä kokeilemaan osaanko enää mitään. No, lauantain kisan perusteella olisin voinu sanoa että en tosiaan osaa, koko suoristusta vois kuvata vaan täydelliseksi epäonnistumiseksi.

Kovin kauaksi aikaa en jaksanu tuota epäonnistumista jäädä murehtimaan, koska sunnuntaiaamuna oli vuorossa parisprintti ja päivällä peli. Sain viikon varotusajalla Susannan houkuteltua viestikaveriksi ja napattiinkin SM-pronssia! Aika hyvin Sussulta ensimmäiseksi pyöräsuunnistuskisaksi! Parisprinttiviestihän menee siis niin, että molemmat kiertää vuorotellen 3 rataa. Omiin suorituksiini oon suhteellisen tyytyväinen, koska niiltä megapummeilta vältyttiin :D Ensimmäisellä kierroksella tosin ketjujen lähteminen ja yks todella typerä virhe toi mun loppuaikaan noin 4-5 minuuttia lisää.. Toinen kierros meni ilman sen kummempia ongelmia ja viimesellä kierroksella sähläsin alussa ehkä 2 turhan minuutin verran.  

kiitos emmi kuvasta!

Mitalien kaulaan ripustamista en kerinny paljo jäädä odotelemaan, koska lähtöjen myöhentämisen takia mulla oli jäätävä kiire peliin. Suunnistuspaita vaihtu maaliin tultua pelipaitaan, heitin pyörän autoon ja kaahasin Seinäjoelle. Tilanne oli siellä sillä hetkellä 1-1, pistin nappikset äkkiä jalkaan ja suoraan kentälle.Voittohan sieltä tuli ja lopputulokseksi 4-2, vaikka mulla toki oliskin ollu paikkoja iskeä enemmänkin niitä maaleja. Mutta ei sen nii väliä, nimittäin tulos varmisti meille nousun kakkosdivariin!!!!!! Viime kesänä alotettiin naisten sarjojen pohjalta nelosdivarista, noustiin kolmoseen täksi kesäksi ja ens kesänä mennään kakkoseen! Tätä menoa ollaan siis vuoden 2017 kesällä liigassa ;D

Vaikka takana onkin nyt elämäni surkein kausi kaikkien niiden vammojen ja ongelmien takia, täytyy olla tyytyväinen tähän hyvään lopetukseen. Kun ottaa huomioon, et ensimmäinen osa kesästä meni järkyttävien kipujen kanssa elellessä 24/7, heinäkuussa olin neljä viikkoa urheilukiellossa, jonka jälkeen melkein toiset neljä viikkoa täydessä epätietoisuudessa siitä mikä vaivaa ja viimesen kuukauden oon menty eteenpäin fysioterapian ja hieronnan avulla, oon oikeinkin onnelinen siitä että tuli edes yks SM-mitali ja lopulta 29 viimeisteltyä maalia 18 ottelussa. Kuten taisin jo joskus aiemmassa kirjotuksessa mainita, on omalta tasolta alaspäin meneminen ollu henkisesti todellinen painajainen, jota en halua kyllä enää kokea kertaakaan. Toivoa en oo vielä ens kaudesta menettäny, koska pääsen nyt puoleksi vuodeksi treenaamaan oletettavasti aika hyviin olosuhteisiin. Jos kroppa kestää ja sairasteluilta vältyn niin ens kesänä isketään ja kovaa!

:D Pakko vielä esitellä meikän magneettikuvat: Oon nimittäin miettiny kauan että mikä tuo kolo/lovi tossa oikean jalan nilkan yläpuolella voi oikein olla? Musta se ei näytä normaalilta eikä sitä tossa vasemassa jalassa oo ja lisäks se on just siinä kohdassa mikä on kipuillu kaikista eniten, mikä se siis on??

Nyt adios tältä erää, meikä lähtee viettään joukkueiltaa!
-Helena