If you want something you've never had, then you've got to do something you have never done

Hellouu pitkästä aikaa taas! Parissa viikossa taas kerenny tapahtua vaikka ja mitä ja lähtöpäiväkin lähestyy jo kovaa kyytiä, tj 12! Toi Jenni Vartiaisen uusin biisi on soinu meikän soittolistalla viimeset pari viikkoa melkein repeatilla ja osaan sen jo ulkoa, heh. Kolahti kyllä ja kovaa!

Mun elämä on menny oikeastaan kesästä lähtien niin et viikonloppujen aikana tapahtuu kaikista eniten ja alkuviikon keräilen voimia kotona :D Elokuun viimesenä lauantaina oli perinteisesti tämän kylän vuoden suurin tapahtuma aka finsumäen markkinat, joista kävin lähinnä hamstraamassa lakuja.Venetsialaisiltaa vietettiin kaverin mökillä ja sunnuntai aamuna suuntasin Seinäjoelle maakuntaviestiin. Oli rastit multa sen verran hukassa ettei jääny siitä metsäretkestä paljon kerrottavaa jälkipolville.. :D 

Viime viikolla tuli vietettyä vähän aikaa myös pellolla perunakoneen päällä, hirrrveen hauskaa puuhaa. Pyöräilykilometrejäkin on tullu hankittua taas mukavasti. Mun aivan liian kauan kestäny painiskelu jalkavammojen kanssa alkaa olla näillä näkymin pian ohi, luojan kiitos. Sen jälkeen kun röntgenkuvista selvis ettei mitään ollu murtunu, oon käyny huomattavasti enemmän fyssarilla lyhyellä aikavälillä kun ennemmin ja suurin syy kaikkeen vaikuttaiskin olevan joku vika selässä, mahdollisesti välilevyssä. Ilonen oon siitä et syy vihdoin ja viimein näyttäs löytyneen, mutta se myös tulee tarkottamaan suhteellisen pitkää taukoa ja tiettyjen urheilujuttujen välttämistä kun australiaan pääsen. Tästä aiheesta riittäs asiaa taas ihan oman postauksen verran, katellaan josko saisin sellasen kirjotettua sit kun oon selvinny tästä viimesestä kisa/peli weekendistä.

Best friends are like stars, you don't always see them, but you know they are always there <3

Viime viikonloppu meni melkosen haikeissa fiiliksissä, sillä tuli aika sanoa heipat vuodeksi yhdelle parhaista kavereista. Janette lähti myöskin aupairiksi, mut vaan aivan eri suuntaan mihin ite oon menossa, nimittäin tonne jenkkilään. Käytiin viimestä kertaa pitkään aikaan porukalla Asian Dimondissa syömässä ja illalla suunnattiin Powerparkin päättäjäisiin. Sunnuntai-iltana treeneistä auringonlaskun aikaan kotiin ajaessa tuli kyllä tippa linssiin, kun iski tajuntaan kunnolla et nyt meidän porukka alkaa oikeasti hajoamaan eri puolille maailmaa. Mutta vaikka jokasella meidän poppoosta puhaltaa nyt uudet tuulet niin silti sanon, että tämä ystävyys on sen verran kestävää laatua ettei sitä pysty mitkään etäisyydet nujertamaan, vaikka sitä ois sitten se 14 000 kilometriä. Vaikka kuinka paljon odotankin lähtemistä ja kaikkia uusia kokemuksia, niin kyllä noita tyttöjä tulee niin kova ikävä ettei mitään järkeä! <3

Toinen porukka mitä tulee aivan varmasti myös jäätävä ikävä on mun futisperhe. Tänään oli taas tosi hyvä päivä, meillä oli kauden viimenen kotipeli ja voitettiin sarjakärki 6-0! Sunnuntaina on sit vuorossa viimenen koitos tältä erää. Nappikset on myös lähdössä ausseihin mukaan ja tarkotus ois sieltä löytää joukkue ja päästä pelaileen! Oon tehny taustatutkimusta ja mun tulevien kotihoodzien lähistöllä näyttäs olevan useampikin naisten joukkue, mutta minnekään en vielä oo kerenny ottaa yhteyttä. Katon nyt ensin et miten ton selän kanssa lähtee menemään. Tästä tekstistä tuli nyt melkonen sekasoppa mut sekasin oon muutekin kaikesta että ei sinänsä ihme :D Mutta palaillaan taas jossain vaiheessa, ja hei mulle saa myös jättää postausideoita!

-Helena